Ei ole olemassa yhtä tiettyä kaavaa, jolla yksilö voi selättää mielen vahvan sairauden. Ne, jotka väittävät, että jokaiselle toimii samanlainen polku paranemisen suhteen, ovat väärässä. Jokaiselle on oma polkunsa pohjalta ylös kuten myös sinne pohjalle. Jokaiselle on oma toimiva tapa pelastua mieltä horjuttavalta sairaudelta.

Matka pohjalle voi olla yllättävä – ehkä suora seuraus jostain suuremmasta kriisistä tai mahdollisesti monien asioiden summa, jotka ovat pitkään horjuneet vointia. Vointi voi romahtaa yhdestä pienestä viimeisestä puhalluksesta. Oma kriisiäni ja sairastumista kuvastaa pitkään sinnitelty arki, syvälle haudatut kipeät tunteet ja viimeinen tornia horjuttava tuuli. Ja nyt yritän parantua sekä palata takaisin yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Ei ole muuten helppo tai mutkaton tie!

Tämän blogin tarkoituksena on toimia vertaistukena ja antaa tietoa minun kokemuksestani. Ja muistuttaa jokaista sairastunutta, ettet oikeasti ole yksin. Ainakin itsestäni tuntui siltä monen monta kertaa – ja usein. Tuo tunne saattoi olla ohi menevä fiilis, mutta se toistui usein monta kertaa päivässä. Tuota tunnetta kesti pitkään ja se haki syvyyttä, kun itse yritin taistella mielen demoneita vastaan. Haluan luoda toivoa paranemisesta, vaikka koko prosessi on itsellänikin täysin kesken. Eikä tästä ole olemassa tiettyä paranemisaikaa, jokainen paranee omalla tahdillaan ja matkaa omaa polkuaan, jossa saattaa tulla suuria ylämäkiä tai vastaavasti valtavia pohjanoteerauksia. Mutta ne kuuluvat osaksi tätä paranemisen polkua.

Meillä on vielä näytettävää maailmalle ja maailmalla on paljon annettavaa meille. Ja ei, siltä ei todellakaan tunnu joka hetki! Mutta olen kuullut, että tästä voi parantua. Olen huomannut, että se on pitkälti omasta itsestä kiinni. Ja siitä, ketkä saat kulkemaan toipumisen matkalle kulkemaan rinnallesi. Yksinkin tästä voi selvitä, mutta se tie on hankalampi ja vaikeampi. Tässä vaaditaan jokaiselta kantilta taistelutahtoa ja periksiantamattomuutta. Ne ovat vaikeita seikkoja, mutta toisinaan välttämättömiä.

Tämä blogi tulee olemaan rehellisen suorasukainen kuvaus minun kokemuksestani. Minun kokemukseni ei ole samanlainen kuin sinun, joten älä panikoi. En aio kaunistella tilannettani, mutta pyrin sensuroimaan suurimman kuopat. Tai ainakin silottamaan niitä. Masennuksesta parantuminen ei ole yksiselitteinen tai helppo tie. Ja vielä vähemmän helppo, kun joutuu taistelemaan oikeuksistaan ja itselle sopivista hoitomuodoista, jos niistä edes ymmärtäisi jotain.

Tervetuloa paranemisen polulle! Toivottavasti saat tästä voimaa ja vertaistukea matkallesi.