Minä, masennus diagnoosin saanut yhteiskunnan taakka, anon vapaapäivää masennukselta. Vapaan määrä saa määräytyä masennuksen määräämin ehdoin, mutta anomani määrä on vuorokausissa eikä pienemmissä määrissä kuten minuuteissa tai tunneissa. Anon vapaata mahdollisimman nopeasti käytettäväksi, jotta löytäisin elämänilon ja onnen, jotta jaksan taistella tämän sairauden kanssa. Perusteet anomukselle ovat kiistattomat, koska sairaus on ollut mukanani useamman vuoden, mutta aktiivisesti kesäkuusta 2018. Toivon, että otatte anomustani käsitellessänne huomioon sairauden taakan, keston ja kokonaisvaltaisen kuorminutksen. Kiittäen, sairastunut

Mielen päällä on paljon tekemätöntä, mutta minne katosi se taito tarttua asioihin? Minne katosi se keskittymiskyky? Koska mä paranen? Koska tätä ahdistava vaihe elämässäni loppuu? Sen vuoksi yritän anoa vapaata masennukselta toivoen, että saisin sitä edes yhden päivän.

Viimeisimpiä kuulumisia mielen sairauksien sairastuvalta. Sain lääkäriltä uuden lausunnon Kelalle. Lääkäri lähetti sen minulle saatesanoin ”Voi hyvin.” On ihanaa, kun lääkäri tsemppaa ja auttaa. Tuntuu kuin joku olisi niskan takana auttamassa, jos uudelleen putoan syvemmälle. Tämän uuden lausunnon myötä olen hyväksynyt sen, että toipuminen vie aikaa enemmän kuin ajattelin. Paluu työelämään ei ole mahdollinen vielä pitkään aikaan. Ei tällä voinnilla.

Haluan voida hyvin, mutta en voi. Haluan vapauttaa sisäisen lapseni ja olla masennusvapaa. Saisinko tästä sairaudesta vapaapäivä, jolloin voisin toteuttaa itseäni?