Matkalla kohti toimivaa lääkitystä

Olen masentuneisuuteni aikana kokeillut muutamaa lääkitystä. Toimivaa lääkitystä on kokeiltu ja noh, ei nyt ihan kyllästymiseen asti. Ensimmäinen kokeiltu lääkitys kuului selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI-lääkkeiden) ryhmään. Tätä lääkettä söin ilman keskusteluapua syksystä 2016 lähtien. Lopetin lääkkeen käytön lääkärin ohjeiden mukaisesti, mutta itsenäisesti. Aloitin sen uudelleen, kun tilanne oman itseni kanssa vaikeutui merkittävästi. Ja tätä lähdin muuttamaan, kun lähdin hakemaan apua.

Nykyinen lääkitykseni kuuluu serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI -lääkkeiden) lääkeryhmään. Tuntuu, että tämä lääkitys nyt sopii mulle, ainakin olen saanut tästä apua niihin suurimpiin ahdistuksiin ja paniikkeihin. Mieliala on jotenkin ollut tasaisempi ja no, ne suurimmat huiput tunne-elämän kaaoksessa ovat olleet tasaisempia. Ehkä myös sen vuoksi pelästyin ensimmäisiä hyviä päiviä ja olin aivan valmis olemaan lääkärien kanssa yhtä mieltä siitä, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on mun juttu. No, kattellaan sitä tässä ajan kanssa. Mennään tän diagnoosin kanssa nyt ensin.

Ei herättänyt kauheasti luottamusta, kun lääkäri soitti muutama viikko sitten ja kyseli lääkityksen toimivuudesta. Kerroin, miten ensimmäiset viikot oli vaikeita ja olo tasaantui niiden jälkeen. Kuulin lääkärin muuttuvan kysymysmerkiksi ja hän toisti edellisen annokseni lääkityksestä. Muistutin lääkäriä, että hän nosti lääkitykseni maksimiannokseen tapaamisellamme ja yhtäkkiä lääkäri olikin kanssani samalla sivulla asian suhteen. Ensimmäisellä tapaamisella en osannut vaatia apua sellaisessa mittakaavassa kuin sitä tarvitsen, joten lääkäri ei myöskään asian eteen ollut tehnyt töitä. Aloin laukoa vaatimuksia keskusteluavusta ja terapiasta, mutta sain lääkärin vain kuulostamaan välinpitämättömältä. Katsotaan, miten asiat reilun kuukauden päästä sitten ovat. Voitte arvata, että soimasin itseäni paljon tuon puhelun jälkeen.

Mutta sitten lääkitys siihen, että mä nukun. Tämänhetkinen lääke nukkumiseeni kuuluu masennuslääkkeiden lääkeryhmään. Olen kokeillut tämän lisäksi nukahtamislääkettä, melatoniinia, psykoosilääkkeisiin kuuluvaa lääkettä sekä lääkettä, joka vaikuttaa rauhoittavasti, helpottaa uneen vaipumista ja vähentää ahdistuneisuutta. Nykyinen lääkitys tuntuu auttavan ja saan nukuttua sekalaisten unieni kanssa. Jos kuitenkin käyn ihan ylikierroksilla, ei lääke toimi toivotulla tavalla ja olen ottanut ahdistukseen määrätyn lääkkeen iltalääkkeen lisäksi. Kaikkea on kokeiltu, mutta tämä nykyinen lääkitys auttaa nukkumaan – melko hyvin.

On inhottavaa sanoa, että kannattaa olla kärsivällinen lääkemuutoksien ja oikeiden lääkkeiden löytämisen kanssa. Ne ensimmäiset viikot lääkityksen vaihtumisessa tai lääkeannoksen muuttumisessa on vaikeita. Päässä on pyörinyt itsehtuhoisuus, riittämättömyys, solvaukset ja kaikki negatiiviset asiat, joita olen sillä hetkellä keksinyt paljon. Ja kuten esimerkkinä toimin, pelkkä lääkitys ei vie sitä masentuneisuutta pois. Se auttaa sairauden hoidossa, mutta tärkeää on päästä keskustelemaan ajatuksistaan ja sitä kautta käsitellä niitä vaikeita asioita. Ja olen itse kokenut hyväksi sen, ettei ne ahdistukset ja kamalat ajatukset ole niin syviä kuin ennen. Pysyn eri tavalla elämässä kiinni ja noh, yritän parantua.

Tsemppiä kaikille ❤ Ja kysykää, jos tulee mieleen jotain kysymyksiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s