Nyt lähestyn teitä pikaisilla terkuilla ja noh, saatte päivitetyt kuulumiset. Ensimmäiseksi, pelkään hammaslääkäriä. Sain kuitenkin kerättyä rohkeuteni helmikuussa ja varasin hammaslääkäriajan. Siitä alkoi perusteellinen hammasremontti, joka kulminoitui eilen viisaudenhampaiden poistoon. En ehtinyt jännittää poistoa, kun puhelun ajasta sain torstaina ja aika poistoon oli jo perjantaina. Sain siis peruutusajan, joka osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Menin poistattamaan suunnitelmaa mukaillen kahta viisaudenhammasta, mutta lähdin vastaanotolta 4 hammasta köyhempänä. Eikä ollut paha rasti! Yöllä heräsin kipuun yhden kerran ja tämä aamu on alkanut ainakin kivuttomasti (johtunee yöllä otetusta särkylääkkeestä). Eipä tarvitse jännittää sitten sitä seuraavaa, kun kaikki viisurit napattiin jo pois!

Ehkä siistiä on myös se, että saan syödä jäätelöä ihan luvan kanssa! Ja toipua tästä koettelemuksesta katsoen sarjoja ja lepäillen – ilman huonoa omatuntoa siitä, etten tee mitään. Nyt ei voi kun toivoa, että parantuminen sujuu yhtä näppärästi kuin itse toimenpide.

Terapiaryhmän kotitehtävät on tältä viikolta tehty ja olen alkanut valmistautua tulevaan tapaamiseen ihan hyvillä fiiliksillä. Pokemonia olen jaksanut pelailla päivittäin, mutta muut harrastukset ovat tältä viikolta jääneet paitsioon. Omat voimavarat heittelevät kuitenkin vielä melkoisesti, enkä juuri kykene tarttumaan asioihin, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Arki rullaa tässä kaiken mukana, mutta omat ajatukset eivät rullaa ihan samassa tahdissa. Noh, ehkä tästä päästään kohti toimivaa arkea – hetki kerrallaan.

Koiravanhus on ottanut kaiken ilon irti keväisistä hajuista ja löntystää kuono maassa lähes joka lenkin. En voi kuin kiittää sitä, että vanhus on noinkin kiltti – vastaantulevat koirat ovat osoittautuneet lenkki lenkiltä – ei niin pelottaviksi. Nyt alkaa hammaskolot jomottaa ja on päästävä vaaka-asentoon. Palataan seuraavan kirjoituksen merkeissä – tässä kirjoituksessa ei ollut sitten ollenkaan sitä ”punaista lankaa.”