Loin termin, joka kuvastaa mun oloa näin aurinkoisena maanantaina. Taas ei ole niin selvää syytä, miksi itkettää ja ahdistaa hengittää. Mutta yritän saada tästä edes jollain tasolla positiivisen otteen, jotten katoaisi tuohon mielen mustaan aukkoon täysin kokonaisena. Olisin onnellinen, jos minusta vain osa katoaisi tällä kertaa. Lisääntyvä valoisuus on sekä mahtava, että ei-niin-mahtava, koska mieli ei käsitä valoisuuden positiivisia puolia. Se koordinoi ajatukset vain leijaileviin pölyhiukkasiin ja valon näyttämiin epäkohtiin. Tänään en saa kiinni siitä toiveikkuudesta, että uusi viikko ja uudet kujeet. En tämä maanantaina.

Yritän saada voimaa edellä linkkaamastani voimabiisistä. Tämä Stam1na – yhtyeen Elämänlanka on sellainen, joka koskettaa mua jostain todella syvältä! Löysin sen juuri oikeaan aikaan, kun masennus tuntui olevan elämäni hallitsevin osa ja tarvitsin uutta taistelutahtoa. Yritän löytää tätä taistelutahtoa edelleen ja monesti uudelleen, vaikka suurin osa päivistä on jo parempia. Elämälle yritän sanoa kyllä ja masennukselle osoittaa mieleni EXIT-kylttiä. Kiitos vierailusta, mutta emme toivo sinun palaavan.

Viimeisimmät päivät ovat sisältäneet paljon yksinäisyyden tunnetta. En voi kuin olla kiitollinen avopuolisoni löytämisestä, koska tiedän yksinäisyyden olevan muutoin liian vaikea ylittää. Olen jokaisena aamuna kiitollinen siitä, että hän on tässä kanssani. ❤ Mutta kaipaan ystäviä ja kahvihetkiä, joita voisi verrata terapiakäynteihin. Kaipaan tukea ja halausta ystävältä, mutten edelleenkään osaa tuoda itseäni ilmi ilman, että tunnen tunkeilevani seuraan. Toisaalta tiedän, että kodin ulkopuolella on ihmisiä, jotka miellän ystävikseni. Oli niitä sitten yksi tai kolme. ❤ Kiitos teille, jos tunnistatte itsenne tästä.

Yksi kannatin ja voimauttava asia on ollut kirjeystävät. Saan niistä kirjeistä voimaa ja niiden odottaminen on kannattelevaa elementtiä arjessa. Yritän olla positiivinen ja pitää kiinni niistä hyvistä asioista, mutta se on ajoittain todella raskasta. Yleensä näinä hetkinä sukellan seuraamieni tubettajien videoihin ja uppudun niihin. Toisaalta viime perjantaina pakenin oloani siivoamalla keittiön. Ehkä yritän saada upotettua oloni siihen, että laitan kodin kuntoon?

Suurin haaste on tällä hetkellä se, että jaksan uskoa huomiseen ja tulevaisuuteen. Uskoa siihen, että elämällä on minulle jotain annettavaa. Minun on löydettävä tieni parempaan ja luotettava siihen, että ympärilläni olevat ihanat ovat oikeasti siinä, vaikka voin joskus huonosti. Muista sinäkin sanoa rakkaimmillesi, mitä he merkitsevät. Se voi olla hänelle tärkeämpää kuin voit kuvitellakaan. ❤