Taas eilen havahduin siihen, että liikutuin hyvästä musiikista ja illan tunnelmasta. Ensimmäinen ajatus oli se, että olenko muistanut lääkkeet aamulla. On hullunkurista, että ominaisuudesta, joka on ollut aina osa minua, on tullut minulle paniikinomainen ja vika, jota yritän korjata. Vika, jota yritän vältellä kaikin mahdollisin keinoin ja piilotella sitä mahdollisimman syvälle, ettei mua luultaisi heikoksi.

Masennuksesta olen puhunut avoimesti ja yrittänyt kohdata tämän sairauden osana minua – osana, joka katoaa parantuessaan. Mutta herkkyydestä on alkanut tulla päässäni pieni demoni, jota yritän vältellä ja piilotella muilta. En ole aikaisemmin niinkään kiinnittänyt tähän huomioita demonina vaan päin vastoin. Olen korostanut herkkyyttäni ja tunteet olen näyttänyt lähes aina – ilman suodattimia. Viimeisimmän diagnoosin ja käydyn DKT-ryhmän kautta olen alkanut pohtia herkkyyttä uudelleen. Tajusin, miten tunteiden puuttuminen masennuksen aikana on saanut aikaan sen, että ne vaikuttavat pieniltä demoneilta ja vaativat muka erityistä kohtelua. Ne tuntuvat erilaiselta lääkityksen kanssa, ne näyttävät erilaisilta masennuksesta toipuessa ja niiden muodot muuttuvat alati. Mutta ainahan olen ollut tuuliviiri ja tehnyt päätökset enemmän tunteella kuin järjellä. Olisiko aika yrittää ottaa mukaan se DKT:sta tuttu termi viisas mieli, joka olisi tunteiden ja järjen tasapainoinen yhdistelmä?

Uusi diagnoosi toi mukanaan uuden ulottuvuuden ja suhtautumisen tunteiden käsittelyyn sekä niiden kanssa elämiseen. F60.31 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, rajatilamuoto. Voiko tämä diagnoosi selittää sen kaiken, jonka kanssa olen elämäni kipuillut? Oli helpottavaa lukea diagnoosista internetistä, sillä se avasi uusia ulottuvuuksia omasta elämästäni. Lukiessani kuvausta saamastani persoonallisuudesta, palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Tuo olen minä, tuo kertoo minusta. Mielenterveystalon nettisivuilta löytyi kattava lista tyypillisistä piirteistä, joita epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa elävä saattaa käydä läpi. Listattuna olivat tyhjyyden tunne, minäkuvan ailahtelevaisuus, tunteiden säätelyn ongelmat, hankaluus toimia pitkäjänteisesti, mielialojen vaihtelu, musta-valko-ajattelu, ajoittainen todellisuuden tajun hämärtyminen ja impulsiivisuus itsetuhoisen käyttäytymisen lisäksi. Aivan kuin joku olisi kirjoittanut minusta listan, sillä tunnistan itseni jokaisesta kohdasta. Tälle diagnoosille DKT-terapia on ehkä yksi parhaista tukimuodoista. Tietysti näen itse, että psykoterapiasta olisi yhtälailla hyötyä, mutta tulevaisuus näyttää millaista hoitoa minulle tarjotaan.

Olen alkanut olla sinut diagnoosieni kanssa ja yritän toipua näistä. Masennus on hoidettavissa ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa oppii elämään. Yritän nyt keskittää ailahtelevan mieleni suunnittelemaan häitä ja siivoamaan kotia: Jos toinen ei kiinnosta, voi siirtyä toiseen askareeseen. Elämän pituinen tutkimusmatka sai juuri uuden luvun.