Täällä on taas pohdittu ja kummasteltu elämän ihmeellisiä käänteitä. Viimeksi mietityttänyt asia on loma. Sanana ja muutoinkin merkitykseltään. Näin sairauslomalla ollessa kesäloman hehkuttaminen tuntuu oudolta, koska jokainen päivä tuntuu samanlaiselta eikä sairausloma tunnu lomalta vaan päinvastoin. Vaikka sellaisia velvoitteita ei ole kuin työssä käyvillä, niin tämän sairausloman aikana harjoitellaan elämään kokonaan uudelleen.

Jokainen päivä on oma haasteensa ja sen kohtaaminen pelottaa. Pelko ei kuitenkaan ohjaa elämää, vaikka se on läsnä päivittäin. Onko tänään hyvä päivä? Voinko tänään paremmin kuin eilen? Olenko oikeasti matkalla kohti parempia päiviä ja paluuta työelämään? Toiset saattavat ajatella, ettei sairauslomalla ole stressiä tai valitusoikeutta, koska arkeen ei tuolloin kuulu työstressi tai aikataulut. Olen tämän pitkän sairausloman kanssa eri mieltä. Vaikkei työstressiä ole, ei se tarkoita sitä, etteikö tässä olisi paniikki vähän joka asiasta. Riittävätkö rahat? Olenko luuseri, kun en kykene tekemään juuri nyt töitä? Milloin olen terve ja alan tuntea itseni tärkeäksi? Löydänkö enää sellaista työtä, jossa olisi hyvä olla?

Olen viimeiset viikot harjoitellut syömään terveellisesti ja liikkumaan enemmän arjessa. Lopullinen tavoite tälle on tietysti häissä hyvältä näyttäminen, mutta on se tuonut jokapäiväiseen elämään enemmän energiaa ja voimaa taistella sairautta vastaan. Edelleen on niitä päiviä, joina ei tekisi mieli nousta ollenkaan. Edelleen kamppailen suurten tunnekuohujen kanssa ja harjoittelen sitä, miten käsittelen tunteita fiksummin. Elän edelleen aivan liikaa tunteiden vallassa ja sen työstäminen vie aikaa. Tähän mennessä otetut askeleet ovat olleen tärkeitä, mutta myös suunta kohti helpompaa elämää. Vaikka masennus minusta joskus parantuukin, on epävakaus silti mukanani pidemmän aikaa. Sen kanssa opitaan ensin elämään ja sitten siitä aletaan parantua. Ainakin olen vahvasti sitä mieltä.

Yritän saada teille kirjoituksen siitä, mitä masennukselleni oikein kuuluu ja miten elämä on heitellyt. Tällä hetkellä aloitekyky on ollut kiinnittyneenä ruoanlaittoon ja liikkumiseen, mutta täältä noustaan! Kaikkea ei voi vain tehdä samanaikaisesti.

Pistäkää kommentteja, viestiä ja toiveita kirjoituksen aiheiksi, kehitysehdotuksiksi ja ihan muutoinkin! Olisi kivaa kuulla teistä! Mukavaa (jo alkanutta) sunnuntaita. ❤️