Pimeä varjo

Tahtoisin piiloutua itseltäni. Olen aivan liian kriittinen ja piirteeni muistuttavat perfektionistia, koska vaadin itseltäni täydellisyyttä ja onnistumista heti. Pettymykset koen itse, koska odotan onnistumista ilman takaiskuja ja vaikeuksia. Terveisiä siis uuden elämän sivulta 2! Onnistuin siis olemaan ilman tupakkaa 6 päivää ja se 7. oli vaikea. Repsahdus muuttui päivän aikana viideksi repsahdukseksi ja seuraavanakin päivänä tupakoin, vaikka maku hirvitti ja ällötti. Todellisuudessa repsahdus kesti kolme päivää ja sisälsi noin 16 savuketta. Saman verran kuin aikaisemmin poltin päivässä. Mutta nyt olen ollut jälleen tupakoimatta ja tänään on uuden elämän päivä 2 – eli savuttomuuden toinen päivä (ja toinen yritys).

Keskustelin äitini kanssa tästä repsahduksesta ja totesimme yhdessä, että olen itselleni liian ankara. Nyt olen alkanut odottaa pimeää, jotta pääsisin piiloon itseltäni ja mieleni ankarilta ajatuksilta. Jos en onnistu heti, olen huono. Jos onnistun heti, olen super – mutta se ”super”-tunne kestää vain hetken. Tässäkin suhteessa minun on opeteltava elämään uudelleen – olemaan todella itselleni armollinen. Vaikka olen masennuksesta puhunut ääneen ja muistuttanut kaikille sitä, että on oltava armollinen, olen unohtanut sen itse. Ja tämä on todella tyypillistä minulle, koska unohdan välittää ja huolehtia itsestäni. Pidän vain muista huolta.

Seesteisyys, rauha ja armollisuus.

Mikäli sinulta on mennyt ohi, niin realityohjelma Big Brother on palannut ruutuun viime viikolla! Olen aivan koukussa tähän ja vietän BB-talon asukkaiden kanssa aikaa television välityksellä melkein 12 tuntia vuorokaudesta. Saatan ali- tai yliarvioida tätä yhteistä aikaamme, mutta paljon vietän aikaani katsoen talon tapahtumia. On siis huono asia, että 24/7 näkyy Ruutu+-palvelun kautta. Alunperin otin tuon Ruutu+:n Syke-sarjan uusien jaksojen vuoksi. Nyt olen seurannut niin Big Brotheria, Selviytyjiä, Suurinta Pudottajaa ja kohta jatkuvia Greyn Anatomian jaksoja. Kyllä, olen juuri nyt tv:n orja. Se sallittakoon, sillä olen saanut kuitenkin tehtyä ruokaa, lenkitettyä Ainon, käytyä kaupassa ja tällä hetkellä taustalla pyörii pyykkikone.

Olen jakanut Facebookiin runon, joka on kuvastanut tuolloin omia tunteitani. Edelleen runon sanoma koskettaa minua ja mielestäni muistuttaa pysähtymään tähän hetkeen. Runon olen siis itse runoillut ja pyrkinyt tuomaan fiilistäni esille.

Pimeän illan varjossa,
istun,
hengitän.
Luon oman hetkeni,
vaellan,
vaikenen.
Saan hetkeni hiljaisuudesta,
hetkestä,
tästä.
Maailma on tässä,
hengittää,
hengähtää.

Terhi/2017

Muistakaa olla itsellenne armollisia ja elää tässä hetkessä. Tämän hetken paha oloni johtuu siitä, että teen mielessäni oletuksia muiden odotuksista itseäni kohtaan. On vaikea yrittää elää itselleen, kun on tottunut täyttämään muiden odotuksia. On siis todella hankalaa opetella elämään uudelleen masennuksen kanssa (ja toivottavasti joskus tämän selätettyä), kun ei ole oppinut koskaan elämään itselleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s