Flunssaa ja muita kuulumisia

Sairastuvalta terveisiä! Sain perjantaina diagnoosiksi lääkäriltä korvatulehduksen ja moni on sanonut, että se on lasten tauti. Joten ikinuori pitää kiinni lapsenomaisuudestaan. Ja tietysti oikeudestaan nukkua pehmolelu kainalossa. Nyt alkaa jo olo helpottaa, tuskaisinta oli viime viikolla.

Se, että olen halunnut nyt kipeänä nukkua pehmolelun kanssa, on tapa joka jäi kesältä 2014. Olin tuolloin muutaman yön osastolla sairaalassa. Kuvan Lempi-lammas on ostettu tuolla reissulla unikaveriksi, kun olin yksin ja kaukana kotoa. Nyt flunssaisena unikaverina on ollut Peksi-yksisarvinen Lempi-lampaan paikkaa pitämässä. Tuo parisuhteeni toinen osapuoli vähän ihmetteli tätä, että haluan nukkua pehmolelu kainalossa. Ihmettelystä huolimatta hän ymmärsi, että se tuo jonkinlaista lohtua tämän flunssan keskellä. Mutta en silti joka yö tule tulevaisuudessa raahaamaan pehmoleluja sänkyyn nukkumaan.

Ja muihin kuulumisiin! Elämä on täällä heitellyt ja koetellut pientä kulkijaa. Tulevaisuus näyttää toisinaan mustalta, mutta toivoa on masennuksen parantumisesta. Sellaiset huonot päivät ovat tyypillisiä kenelle tahansa, mutta en osaa suhtautua niihin itse samalla tavalla. On hankalaa, kun kaikki huonot tai hankalat tilanteet yrittää selittää sairaudella. Tästä keskustelin tänään myös sairaanhoitajan kanssa, joka muistutti olemaan itselle armollinen. Sitä yritän edelleen olla itselleni ja muille.

Terapia on alkanut ja toipumisen tie on alulla. Emme ole vielä käsitelleet niitä hankalimpia asioita, mutta uskon sen olevan melkoisen raskas matka. En stressaa sitä kuitenkaan etukäteen vaan matkaan päivä kerrallaan ja yhtälailla terapiakäynti kerrallaan. Nyt olemme käsitelleet asioita, jotka auttavat arjessa. On mieltä avartavaa sanoa asioita toiselle ääneen ja samalla tajuta, että on ajatellut tai toiminut ehkä liikaa tunteen edellä. Tässä on kehittymisen paikka – ja näin ollen uudelleen oppimisen paikka. Parantuminen on yhtä oppimista – elämän uudelleen elämään oppimista. Se on varmasti sen arvoista.

Tunteiden säätely on edelleen haaste itselleni ja kuljen liikaa tunne edellä. On muistuteltava itselleni, etteivät tunteet ole tosi asioita vaan ohi meneviä tunnetiloja. Tunne edellä 29 vuotta eläneenä on todella hankalaa yrittää huomioida tunteita vain vähän ja toimia niitä vähemmän huomioiden. Tunteet tulevat kuulumaan elämään ja niitä on opittava hallitsemaan.

Tasapaksulta ja harmaalta tuntuva arki vie voimia, mutta olen jaksanut silti olla hivenen sosiaalinen ja osallistuva. Kerron teille myöhemmin niistä isoimmista siisteistä jutuista, joissa olen viime aikoina ollut mukana. Nyt vie voiton flunssa ja kylmät varpaat. Taidan siis sukeltaa peiton alle.

Koittakaa pysyä terveinä ja nauttia syksystä. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s