Askel, askel ja shiny!

Vauhdikas viikonloppu takana ja väsymys on tällä hetkellä vahvasti läsnä. Eilen olin valmis nukkumaan jo yhdeksän aikaan, mutta silti odotin unta yön hämärässä useamman tunnin ajan. Mielessä vilistää paljon pohdintoja ja se kertoo ehkä siitä, miten rankat viimeisimmät viikot ovat olleet. Jatkuva kamppailu mielen kanssa vie voimia, mutta onneksi viikonloppu vähän helpotti mielen synkkyyttä. Tavallaan vauhdikas viikonloppu latasi mielen akkuja, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Heatmor oli yksi uusista Pokemoneista, joita sain Pokedexiin.

Lauantai ja sunnuntai kului pitkälti Pokemon Go:n parissa ja Go Fest-tapahtumaa pelatessa. Ensimmäinen tällainen tapahtuma, johon osallistuin ja on sanottava, että oli aika mahtavaa elää virtuaalihahmoja kerätessä. Tapahtuma oli siinäkin mielessä mahtava, että se järjestettiin Korona-virustilanteen vuoksi maailmanlaajuisena ja jokainen lipun ostanut pystyi osallistumaan vaikka omalta kotisohvaltaan. Onneksi täällä sää suosi, sillä askelia tuli kerättyä viikonlopun aikana melkoisesti – lauantaina reilut 20 000 askelta ja sunnuntaina reilut 10 000. Hassua, miten tyhjältä eilen tuntui, kun tapahtuma päättyi. Mitä mä nyt teen, kun tapahtuma on ohi? No odotan tapahtuman haasteiden palkintoviikkojen alkamista! Tapahtuman ensimmäisenä päivänä suoritettiin haasteita, joiden palkinnot ovat kaikille pelin pelaajille avoinna seuraavien viikkojen aikana. Yhteensä kolme erilaista palkintoviikkoa – aivan mahtavaa! Voisin kertoa viikonlopusta vielä paljon enemmän, mutta päätetään tämä seuraavaan tietoon: Pokedex 594/604 (ennen tapahtumaa 591/601), shinyt viikonlopulta 18 kpl (joista uusia 13 kpl).

Lajitoverien kohtaaminen Pokestopilla – erilaisuus on rikkaus ❤︎

Viimeiset viikot on kamppailtu paljon mielen demonien kanssa. Suurimmat demonit ovat olleet riittämättömyys, yksinäisyys ja elämän tarjoamat vastoinkäymiset. Paljon on tullut kysyttyä itseltä sitä, miten voisin riittää? Mikä on tarpeeksi ja olenko minä tarpeeksi? Mitä pahaa olen elämässäni tehnyt, etten ole oikeutettu onnellisuuteen kuin pienissä palasissa? Koen paljon tunnon tuskia, kun en jaksa pitää yhteyttä tai kykene samalla tavalla toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka toipuminen on hyvällä mallilla, on mulla vielä paljon tehtävää, jotta voisin nauttia pienistä hetkistä. Ainakin tässä osaa arvostaa sitä, mitä jo on. Mutta olisin valmis jo uusille ihmeille ja hetkille, jotka saavat itkemään onnesta.

Pääasiassa kykenen kuitenkin pysymään positiivisena ja ajattelemaan tätä tilannetta siten kuin se on – väliaikainen, osa toipumista ja haaste, josta kykenen selviämään. Kaiken tämän epäonnen keskellä pienet onnen hetket tuntuvat arvokkailta ja ovat enemmän kuin toivottavia, sillä ne kantavat pitkälle. On ollut vaikeaa keskittyä pelkkään hyvään, kun elämä tarjoilee edelleen pelkkiä sitruunoita ja hankaluuksia. Edelleen se epäreiluus ja tunne, että on tehnyt jotain ettei olisi ansainnut enempää onnea, ovat jokaisena päivänä vahvasti läsnä. Yritän hymyillä, ajatella positiivisesti ja jatkaa eteenpäin – pakkohan se on. On toimittava, jotta ikävät ajatukset eivät pääse käsiksi mieleen ja tee sinne uutta kotiaan.

Ehkä meidänkin taloudelle on vielä jaettavissa onnea tämän kuluvan vuoden aikana? Ennakkotiedot eivät ole kovin hulppeat (mielelle vaikea syksy itsessään, itseä koettelevia tapahtumia ja vaikeita käsiteltäviä on tulossa), mutta ehkä mekin saamme vielä jotain hyvää osaksemme?

Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia, kaikesta huolimatta. ❤︎

Taistelutahto

En tiedä, mistä aloittaisin. Nykyisestä tilanteesta vai menneistä vastoinkäymisistä? Kaikkein helpoin olisi kertoa meidän hääpäivästä, mutta se kirjoitus saa vielä hetken odottaa. Nämä viileämmät kesäsäät ovat olleet meille mukavampia ja ainakin Aino on ollut pirteämpi, kun lenkillä ei paahdu heti ensimmäisillä askelilla. ♥︎ Alkanut kesä on ollut kaikin puolin erilainen ja suuntani on ollut kohti tulevaa enemmän kuin aikoihin.

Aino nautti juhannuksena mökkeilystä. ♥︎

Ollaan kesäkuussa vietetty aikaa läheisten kesämökeillä ja otettu päivä kerrallaan kaikki, mitä vastaan tulee – aivan kaikki. Hain kouluun saamieni ohjeiden mukaisesti, mutta alkuviikolla selvisi, ettei opiskeluani tuetakaan. Tuntui huijatulta – epäreilulta. Keskustelin pitkään työeläkeyhtiön edustajan kanssa ja se helpotti oloa. Totesin puhelussa aika tarkkaan näin ”jos tämä on joku testi siitä, että vointi on oikeasti hyvä, niin ei ollut mielestäni tarpeellinen.” Työeläkeyhtiön edustaja kertoi, ettei asia ollut niin vaan tilanteessa oli tapahtunut jonkinlainen virhe. Palaute on annettu ja toivottu, ettei kenellekään muulle kävisi näin. Voitte uskoa, että oli vaikea käsitellä sitä, että on hakenut kouluun – jännittänyt tuloksia – ja panikoidessa hakenut ammatillisiin opintoihin. Ja sitten matto vedetään jalkojen alta. Ainakin nyt on tilanne edistynyt ja edistyy työvalmentajan avustuksella.

Tämän kaiken keskellä huomaa, että vointi on kohentunut vuoden takaisesta huimasti. Terapia, lääkitys ja oma toiminta voinnin parantamiseksi ovat tehonneet. Vaikka moni asia pelottaa ja herättää suuriakin tunteita, on se myös osoitus siitä, että parempaan päin ollaan menossa. Lääkäri totesi mulla muuten kilpirauhasen vajaatoiminnan about kuukausi sitten. Ehkä se on kuitenkin ollut osana masennuksen syntymiseen ja puhkeamiseen. Ja ehkä tästä alkaa painonhallinnallisesti uusi kausi? Paljon on kuukaudessa ehtinyt tapahtua, mutta kaikki tapahtuneet voimistavat sitä, että haluan viettää elämän (ja kohdata kaikki ne vastoinkäymiset) tuon aviomieheni kanssa. ♥︎

Kohdallani lääkitystä on edelleen laskettu ja lääkäri näytti vihreää valoa lääkityksen edelleen laskemiseksi. Vaikken sitä vielä aio tehdä, on mulla silti resepti pienemmälle annokselle. Ehkä alkuvuodesta 2021 mulla onkin nykyinen lääkitys vielä pienemmällä annoksella? Kokemuksesta osaan sanoa, että syksy saattaa olla vaikea, mutta sen kohtaan haasteena ja valmiina taistelemaan mielen demoneja vastaan. Syksy pitää sisällään paljon asioita, jotka tulevat haastamaan psyykeeni, mutta ne otetaan vastaan sellaisina kuin ovat. Olen valmis taisteluun!

Kotoilua vapaaehtoisesti

Terveisiä omaehtoisen kotoilun maailmasta! Täällä ollaan ja viimeiset viikot ovat hurahtaneet ohitse nopeammin kuin tajuankaan. Hassua, miten samalla aika tuntuu matelevan ja ajoittain pysähtyneen, varsinkin näin Koronan tuoman poikkeustilan aikana. Me täällä voimme hyvin vaikka blogi on viettänyt hiljaista kuukautta. Maailman tilanne viruksineen päivineen on saanut minutkin, todella sosiaalisen ihmisolennon, jäämään kotiin viettämään laatuaikaa tulevan aviomieheni kanssa.

Kerrottakoon niitä kuulumisia, joita on ehtinyt kertyä. Aloitetaan masennuksen tilasta, joka alkaa olla tilanteessa melkein voitettu. Viikon päästä ollaan päätetty asiakkuus psykiatrialle ja jatkettu elämää masennuksen voittaneita. Olen alkanut paremmin hahmottamaan sen, ettei huono päivä tarkoita masennuksen palanneen vaan kuuluvan osaksi elämää. Ja tein haun ammattikorkeakouluun, pyrkimyksenä saavuttaa opiskelijan titteli (ja saada ne alennukset). Ennakkotehtävät on myös palautettu onnistuneesti, joten nyt ei auta kuin odottaa toukokuuta ja tietoa siitä, onko selvittänyt tiensä valintakokeisiin asti.

Vaikka tämä maailmalla jylläävä virus on sulkenut paljon palveluita, pääsemme silti sanomaan tahdon. Tosin päivä muuttui meistä riippumattomista syistä ja minkäänlaisia juhlia ei voi järjestää tämän tilanteen vuoksi. Jotenkin olen nyt se kiirehtivä morsian, joka haluaa äkkiä sukunimen vaihtoon. Olen heittänyt vitsiä siitä, että kiire on muodostunut niiden yksin vietettyjen vuosien aikana. Mutta olen onnellinen tuon pörröisen miehen kanssa, joten miksi ei? Voisin kirjoittaa pitkästi tästä, mutta pidetään tämä nyt lyhyenä.

Olen innostunut äänikirjoista, kalenterin koristelusta entistä enemmän, päiväkirjan kirjoittamisesta, tv-sarjoista ja podcasteista. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin, oppinut toteuttamaan viikoittaiset terapiakäynnit etänä Koronaviruksen vuoksi, ihastunut tuohon arjen kanssani jakavaan mieheen yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikin puolin mennyt kuukausi on ollut hyvä ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikella on tarkoitus. ❤︎

Mun tarjoamat vinkit kotoiluun näin poikkeusaikana kuulostavat ehkä pieniltä, mutta kerron ne teille silti. Anna itsesi levätä, tee asioita joista nautit ja anna aikaa itsellesi. ❤︎

Toiveuni

Lukiessani unelman määritelmää sivistyssanakirjasta, tulee näkyviin lista erilaisia sanoja: haave, toiveuni, pilvilinna. Sivistyssanakirja ei kuitenkaan kerro, miten vaikeaa on luoda näitä uusia pilvilinnoja, jos edelliset eivät oikeasti toimineet. Miten luoda uusia unelmia, jos vanhat eivät kuitenkaan toteutuessaan olleet kestäviä? Miten voisin uskaltaa unelmoida lisää, kun edelliset kaatuivat vuosien saatossa kutistuen nykyisyydeksi ja vaikeaksi? Onko minulla rohkeutta unelmoida?

Unelmointi, ja kaikenlainen haaveilu, on ihanaa. Vaatii todellisesti paljon rohkeutta yrittää toteuttaa unelmiaan ja vielä enemmän töitä niiden unelmien toteutumiseksi. Itse en antanut periksi, kun edelliset unelmat eivät toteutuneet tai toteutuessaan toimineetkaan omassa elämässäni. Tässä hetkessä olisi ollut helppoa vaipua epätoivoon, mutta päätin ottaa kiinni siitä toivosta ja unelmoida hieman lisää. Uusien unelmien ja haaveiden muodostus ei ollutkaan niin helppoa kuin ajattelin. Oli vaikeaa miettiä, mitä todella haluaa, kun kuitenkin piti hennoin ottein kiinni niistä jo saavutetuista unelmista. Itseltäni vaati todella paljon töitä, että uskalsin ylipäätään unelmoida ja luoda uusia unelmia, joita kohti tavoitella.

Apuna unelmointiin voi käyttää esimerkiksi muistiinpanoja, mind map-karttoja ja kauniita kuvia. Ehkä joku jo arvaakin, mitä tästä voisi mielestäni koostaa? Unelmakartan eli sen unelmien aarrekartan! Yritin pinnistellä muistiani ja muistella, koska olen luonut ensimmäisen oman unelmakarttani. Ammattikorkeakouluopinnoissa olen sellaisen ainakin tehnyt ja näillä muistikuvilla uskon, että siellä tehty unelmakartta on se ensimmäinen. Siinä oli ainakin muumimukeja, mutta sen enempää en tuosta muista. Ehkä se ei ole ollut kuitenkaan yhtä luovaa työskentelyä, kun se on liittynyt kiinteästi sosionomiksi valmistumiseen. En silti väitä, että tuo olisi ollut turha, ainakin unelmia on jo silloin tavoiteltu.

Unelmakartta 01/2020

Tämän viimeisimmän unelmakartan tein ensin terapiaa varten, mutta viimeistellessäni sitä tajusin, että teen sitä todella itseäni varten. Olen elämäni käännekohdassa kaiken tämän parantumisen keskellä ja uusia unelmia olisi luotava, että on päämäärä, jota pyrkii saavuttamaan. Ja onhan unelmointi ihanaa, kun vain taivas on rajana. Kuten rivien välistä voi lukea, pidän unelmia tavoitteina ja pyrin tavoittelemaan niitä pienin askelin. Omat valinnat kohti unelmia ovat ensimmäisiä askeleita unelmakartan jälkeen kohti sitä unelmien tavoittelua. Ja kuten huomaa, aina eivät unelmat toimi käytännössä. Silloin vaatii rohkeutta unelmoida uudelleen ja rakentaa uusia tavoitteita. Kyllä joku unelma osuu ja uppoaa niin, ettei siitä halua päästää irti (ja toimii omassa elämässä aivan varmasti).

Haluankin haastaa sinut unelmoimaan. Mikä on juuri nyt sinun suurin unelmasi? Onko se hyvin nukutut yöunet, parantuminen tai uusi koti? Aina unelmien ei tarvitse olla suuria ja tavoittamattomia, unelmat voivat olla myös arkipäiväisten asioiden keskellä. Jos tuntuu siltä, että unelmakartta olisi sinun juttusi, tee sellainen ja juuri sellainen, joka näyttää sinulta. Se voi olla aukeama bujossa, lista kalenterissa tai kuvitettu aarrekartta erillisenä taideteoksenaan. Kuvia voi halutessaan lisätä unelmakarttaansa, mutta mikään ei pakota sinua siihen. Kuvia löytyy mainoslehdistä, vanhoista aikakauslehdistä tai melkein mistä vain, niitä voi vaikka itse piirtää! Mikään ei estä sinua unelmoimasta ja toimimista unelmien toteutumiseksi. Erillisen unelmakartan voi laittaa vaikka jääkaapin oveen tai tauluksi oman työpöydän ääreen, jotta unelmia voisi tarkastella ja pohtia mitä niiden eteen voisi tänään tehdä. Bujossa tai kalenterissa olevaan unelmakarttaan kannattaa laittaa jonkin kirjanmerkki, jotta sen löytää ja sitä voi ihailla.

Ihanaa viikoa! ❤︎

Mahdollisuus

En malttaisi odottaa kevättä ja sen uusia tuulia! Tässä hetkessä on hengitettävä syvään ja rauhallisesti, pysyttävä nykyisyydessä. Mieleni on jo niin kiinni tulevaisuudessa, etten meinaisi malttaa olla tässä ja nyt.

Joudun edelleen toisinaan pysähtymään ja harjoittamaan viime keväänä oppimiani DKT-taitoja, kun elämä tuntuu tarjoavan vain happamia marjoja. Tilanne on kuitenkin nyt paljon paremmilla perustuksilla kuin vuosi sitten. Taistelu masennusta vastaan on todella kääntynyt voitoksi ja energiaa elämiseen on aivan eri tavalla! Joudun usein muistuttamaan itseäni, että huonot päivät kuuluvat elämään eikä jokainen huono päivä ole takapakki tai hävitty erä masennukselle – ne ovat osa elämää.

Mahdollisuus, usko itseen ja työskentely omien tavoitteiden eteen! Pystyt siihen!

Miten tämä kaikki on tapahtunut? Kuinka nyt tuntuu siltä, että yhtäkkiä elämä voittaa ja mielen harmaus on todella muuttumassa vaaleanpunaiseksi? Aika, muuttuneet ajatusmallit, positiiviseen keskittyminen, työskentely masennuksen nujertamiseksi – ne ovat tuottaneet tulosta. ❤︎ Terapia, oikea lääkitys ja oma taistelutahto masennusta vastaan ovat olleet myös tärkeässä osassa. Oma työskentely ja toimiminen masennusta vastaan ovat korvaamattomassa asemassa parantumisen matkaa. Taistelua helpottaa rinnalla kulkevat ihmiset, jotka tukevat sinua kamppailun aikana.

Tämän vuoden lauseeksi olen valinnut ”Let shit go”-tekstin, joka toistuu jokaisen kalenteriviikon koristelussa. Masennus on nyt se, joka päästetään menemään ja tilalle otetaan elämänhalu. Viime syksyn maistiaiset masennusvapaasta elämästä alkavat olla sitä todellisuutta juuri nyt ja haluan pitää siitä kaikin voimin kiinni. Koska etsin kaikesta merkityksiä, olen myös saanut mielessäni luotua tälle taistelulle merkityksen. Olin liian kauan vahva ja unohdin itseni kaikkien muiden asioiden alle. Nyt on aika muistaa itseni ja omasta itsestäni huolehtimisen, jotta jaksan seurata uusia polkuja ja tuulia.

Stam1nan Elämänlanka on edelleen ajankohtainen kappale, vaikka koen sen suurimman taistelun olevan jo voitettuna. Masennus-haava on auki (ja tulee sitä ehkä aina olemaan), mutta nousen ja paranen. Haluan nähdä jokaisessa päivässä mahdollisuuden ja toivon. Juuri ne, mitkä masennus peitti alleen.

Aiemmin mainitsemistani DKT-taidoista aktiivisessa käytössä ovat olleet mielen kääntäminen muihin asioihin ja pysähtyminen. Näiden avulla hetkessä läsnä oleminen on ollut paljon helpompaa. Kupariketun Youtube-kanavan meditaatiot ovat olleet helppoja apuja, kun on tarvinnut pysähtyä olemaan siinä tai mieli on juossut toista tuntia suurta vauhtia eikä pysähtyminen hetkeen ole tullut kysymykseen millään muilla tavoilla. Näistä on todella ollut myös apua nukahtamiseen vaikka pienet problemat unen kanssa ovat olleet olennaisia yleensä vain täyden kuun aikaan. Toisinaan huolet ja murheet ovat vallanneet mielen, jolloin keskittyminen nukahtamiseen on jäänyt pahasti paitsioon.

Aion kertoa teille paremmin tulevaisuuteni mahdollisista poluista, kun on niiden aika. Nyt keskittyminen tähän hetkeen, kodin kuntoon laittaminen ja häiden suunnittelu saavat olla tärkeimpinä toteutettavien asioiden listalla. Oli muuten hauskaa huomata terapiassa maanantaina, etten voi tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmille mitään, joten minulla on mahdollisuus toteuttaa unelmia. Miten kaikki tämä aika ja innostus onkin vienyt katseen pois mahdollisuuksista?

Ihanaa viikkoa! ❤︎

Yksi mun vuoden kohokohta

Palaan nyt ajassa jonkun verran taaksepäin ja kerron teille mahtavasta päivästä, josta ei puuttunut iloisia hetkiä. Tuon syyskuun päivän vietin noin sadan muun ihmisen kanssa Turun kauniissa Ruissalossa. Nyt palaamme Kalenterimanian syysmiitti-päivän tunnelmiin. ❤️

Kaunis Villa Bella Vista toimi miittipaikkana.

Tähän kyseiseen tapahtumaan oli ilmoittautuminen jo helmikuussa ja onnistuin saamaan paikkani tapahtumaan jonottamatta. Olin siis oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. 😊 Tapahtumaan mahtui siis 100 Kalenterimanian jäsentä ja paikalla oli lisäksi Kalenterimanian ylläpidon porukka, Kahvila Paratiisin henkilökunta ja vierailevia tähtiä. Tiesin jo etukäteen, että aika tulee liitämään kuin siivillä. Ja niin siinä kävi, että aika kului nopeasti, itseasiassa paljon odotettua nopeammin.

Arvontapöydän palkinnot houkuttelivat aulassa.

Päivä oli kivasti aikataulutettu ja vapaata oleskelua oli päivän aikana hyvin. Ja mikä tärkeintä, jokaiseen tilanteeseen oli varattu tarpeeksi aikaa! Voitte uskoa, että reilut sata innokasta muodostavat jonon mihin vain. Päivän aikana tarvittiin siis välillä kärsivällisyyttä ja malttia, jotta jaksoi esimerkiksi jonottaa herkut kahvilan puolelta. Lisäksi ohjelmassa oli haastetuunausta, stanssaukseen tutustumista, arvonnat, sabluunojen käyttöön opastusta ja vapaata tuunausta.

Haastetuunauksen tulos omassa kalenterissa.

Meidät opastettiin pöytiin, kun paikka miitissä oli ensin tarkistettu. Pääsimme ystäväni kanssa samaan pöytään ja paikalla odotti paperikassillinen erilaisia sponsorituotteita. Näiden ”Goodie bagien” sisältö oli lähes samanlainen, mutta pieniä eroavaisuuksia oli. Omasta bagista löytyi esimerkiksi penaali, sakset, washiteippejä, muutamia erilaisia freebie-arkkeja ja muita tarroja, washisample, samplekortteja ja muutamia erilaisia papereita. Goodie bagit ylittivät itsensä täysin! ❤️ Omille paikoille asetuttiin rauhassa ja tutustuttiin pöytään istuvien kanssa. Ylläpito esittäytyi tapahtuman alussa ryhmäläisille ja tämän jälkeen jäimme odottamaan vuoroamme vaihtohuoneeseen.

Vaihtohuoneeseen sai jokainen tuoda itselleen tarpeetonta askartelumateriaalia. Huoneessa oli jaoteltu kalenterit ja vihkot, teipit, kalenterikorut, washiteipit, paperit, tarrat ja niin edelleen. Ideana oli, että jokainen voi tuoda tavaraa ja tehdä löytöjä. Jäljelle jääneet materiaalit lahjoitettiin eteenpäin, hyvään tarkoitukseen. Ja tein sieltä itsekin muutamia ihania löytöjä! Ainakin mukaan lähti muutamia teippejä, tarroja ja kalenterikoruja. 🙂

Päivä meni nopeasti, mutta säilyy muistoissa vielä pitkään. ❤️ Konkreettisesti päivä on mielessä usein, sillä voitin arvonnassa bullet journal paketin! Itselleni sillä ei ollut käyttöä, joten vaihdettiin voitot päittäin ystävän kanssa ja nyt seuraan elämääni Sadassa päivässä onnelliseksi tehtäväkirjan avulla. Jos haluat lukea lisää tuosta päivästä, siitä löytyy kirjoituksia Kalenterimanian blogista sekä YouTube-kanavalta. Ainakin itselleni päivän tärkeimmiksi asioiksi osoittautuivat yhdessä olo, kalenterien koristelu ja ihana tunnelma, joka kantoi läpi päivän. ❤️

Olen onnekas, että olen löytänyt tämän harrastuksen ja sitä kautta myös uusia ystäviä. Aina harrastuksen ei siis tarvitse olla yhteisiä treenejä monta kertaa viikossa. Riittää, että tapaamisia on toisinaan sekä yhdistävä (ja todella vertaistuellinen) Facebook-ryhmä. ❤️

Onko siellä sateenkaari?

Mikä ihana maanantai! Ei ahdista, olo on hyvä ja on aika ottaa ansaitut päiväunet. Viikonlopun nukkuminen on ollut vähän sekalaista ja rytmistä poikkeavaa, joten väsymys painaa päälle entistä tiukemmin. Aamulla kävin hyvällä terapiakäynnillä ja päivään suunniteltu ohjelma olikin siinä. Tosin päätin, että on aika laittaa pyykkikone laulamaan ja saada edes se yksi kotityö hoidettua.

Harmaantuva lenkkikaveri ❤️

Mutta muutama sananen masennukseni tilasta. Vaikka joka syksyinen kaamosmasennus on ollut tänäkin vuonna läsnä, olen onnistunut tämän vakavan masennuksen kanssa tilanteeseen, jossa minä ohjaan. Vielä keväällä taisi masennus viedä minua kuin pässiä narussa, mutta nyt ollaan jo saatu tämä taistelupari tasoitettua. On mieletöntä, että terapiassa voin sanoa olevani masennuksen niskan päällä! Tietysti tähän kuuluvat ne notkahdukset ja alamäet, mutta uskon selviäväni niistä hieman paremmin kuin aiemmin. Mulla on katse kohti tulevaisuutta ja kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tuo mukanaan: uusi ammatti (ja siihen opiskelu), uusi sukunimi (kyllä, otan puolisoni sukunimen), Kalenterimanian miitit (ja ne kaikki ihanat tyypit siellä!), lähestyvä joulu (ja lupa koristella koti) sekä ne muut asiat, joista mulla ei ole vielä edes tietoa. Olen hieman jopa hämilläni tästä, miten valoisasti tulevaisuuden mahdollisuudet näyttäytyvät. ❤️

En voi kuin hymyillä ja todeta, että todellinen minä alkaa _vihdoin_ näyttäytyä sieltä mustan masennusverhon takaa. Edelleen on opittavaa ja hankalia hetkiä tulee varmasti eteen, mutta niistä voi selvitä (vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivat maailmanlopuilta). Tässä on moni asia mennyt kohdilleen: toimivampi lääkitys, terapia, taloudellinen varmuus, läheiset ympärillä ja ehkä ne tähdet ovat olleet kannaltani otollisessa asennossa. Mene ja tiedä, mutta ainakin kaiken tämän eteen on tehty töitä, eikä se lopu tähän vaan jatkuu niin kauan kuin henki itsessä pihisee.

Ihanaa maanantaita harmaudesta huolimatta. ❤️ Ja muistakaa, sunnuntaina saa avata ensimmäisen joulukalenteriluukun!

Viikko vailla helpotusta

Viime viikon mielialat ovat jälleen karua luettavaa – neljä huonoa päivää seitsemästä (maanantai, tiistai, keskiviikko ja perjantai). Silti sain käveltyä viikon aikana reilut 50 km ja ansaittua Pokemon Go-pelissä sen korkeimman viikkopalkinnon. Sormet ristissä toivon, että tästä viikosta tulee parempi kuin mennyt viikko oli!

On kuitenkin kerrottava, että niihin kolmeen hyvään päivään sisältyi paljon mukavia hetkiä. Saattaisin myös liioitella, jos sanoisin, ettei niihin huonoihin päiviin olisi osunut edes muutamaa hyvää hetkeä. Ihmetellääs tämä masennusviikko siis läpi. Kuvaan jokaista päivää kappaleella, joka mielestäni kertoo siitä päivästä.

One more light – Linkin Park (maanantai)

Maanantai oli tuskainen, mutta onnistuin siitä huolimatta tekemään Ainon kanssa reilun 2,5km aamulenkin. Kun mietin maanantain positiivisia, on niitä kovin hankalaa etsiä ja löytää. Oli siellä silti positiivisia asioita: pikainen tapaaminen ystävän kanssa, tulevien naamiaisten asujen keksiminen ja niiden aloitus. Kyllä jotain positiivista löytää, kun oikein etsii!

Zombie – The Cranberries (tiistai)

Päivä, jolloin koin vaeltavani zombin lailla hetkestä toiseen. Sain käytyä silti kaupassa ja jatkettua operaatiota naamiaisasujen kanssa. En muista päivästä juuri mitään muuta kuin puhelun ystävän kanssa ja sen tunteen, etten selviä haamuineni tästä. Minun päässäni, ne edelleen itkevät.

Pokemon theme (keskiviikko)

Keskiviikko oli helpompi kuin maanantai tai tiistai, mutta silti huono päivä. Kävin ystävän kanssa etsimässä lisää rekvisiittaa lauantaita varten ja illalla suuntasin pelaamaan Pokemonia reiluksi tunniksi. Päivä kului nopeaan ja oli pienestä väsymyksestä huolimatta paljon parempi kuin edelliset.

Viimeinen päivä – Ressu Redford feat. Pyhimys (torstai)

Torstaina pakkasin tavarat mukaan ja lähdin ystävän luokse valmistelemaan lauantain asuja. Kahvittelimme ja vietimme aikaa yhdessä sekä lauantaina syntymäpäiviään juhlivan ystävämme kanssa. Vedätys asuista meni läpi ja iltasella palasin kotiin muutaman itselleni uuden vaatekappaleen kanssa. Päivän kääntyessä illaksi, myös mielialani romahti ja oli vaikea olla itsensä kanssa. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että sain olla ystäväni ja ihanan paremman puoliskon kanssa tänäänkin hetken. ❤

Armo (elokuvasta Teit meistä kauniin) – Apulanta (perjantai)

Perjantaina korttitalo sortui ja murruin illalla kyyneliin. Tunteet ottivat voitokkaan otteen järjeltä ja syyllisyys masennuksesta oli valtava. Riittämättömyys, ahdistus, suru ja valtava taakka hartioilla. Lopulta itkin kultani kainalossa ja pyysin toistuvasti anteeksi sitä, etten jaksa.

Heaven – DJ Sammy (lauantai)

Juhlapäivä ja tehotytöt valmiina pelastamaan maailman! Päivä sujui hyvin ja illan juhlat olivat mahtavat. Päivän aktiivisuusprosentti oli vaatimattomasti 364%. Tätä kappaletta bailattiin, kisattiin tietovisoissa ja pelattiin biljardia. Kiitos juhlien järjestäjille. ❤

Madafakin darra – Roope Salminen & koirat (sunnuntai)

No pahaa oloa ei ollut, kotoa heräsin ja maailma näytti hivenen sumealta. Jäljet juhlimisesta kiersivät kehossa, mutta selvisin tästä! Sipsihimo vei kauppaan ja olokin alkoi tasaantua. Illalla koin jälleen tyytymättömyyttä itseeni ja yritin saada sitä karistettua iltalenkillä – ja niin teinkin! Kiitos äidille, joka kuunteli höpötyksiäni sen 40 minuuttia, kun lenkkeiltiin ympäri lähiseutuja.

Miten voisin valmistautua tähän viikkoon? Ainakin kuuntelussa on Vesalan ihana kappale ”Uusia unelmia.” Tämän voimakappaleen kanassa taistellaan pahaa mieltä vastaan ja suunnitelmissa olisi ainakin vierailu kirjastossa ja uuden kalenterin käyttöönotto. ❤ Tietoa uudesta kalenterista saatte tulevaisuudessa Kalenterimanian sivuilta, mutta vierailkaa jo nyt ja innostukaa! Yritän saada teille kirjoituksen vielä tällä viikolla – on paljon kerrottavaa. Halauksia ❤

Pörröisiä ideoita

Halusin vain kirjoittaa ja kertoa, että tänään tuntuu hyvältä. En osaa selittää sitä, miksi tältä tuntuu. Nautin olotilasta ja tekisi mieli huutaa se kaikille. Voin tänään hyvin! Erilaisessa tilanteessa voisin alkaa pohtia, mistä tämä hyvä olo johtuu tai mitä pahaa on tulossa. En kuitenkaan pilaa tätä hyvää sillä. Voin hyvin ja leijailen tässä fiiliksessä mielelläni.

Vaikeudet nukkua kokonaisia öitä ovat ja jatkuvat. Herään öisin viimeistään neljältä ja pyörin hereillä muutaman hetken, viidestä minuutista reiluun tuntiin. Viime yönä keksimme jättää parvekkeen oven yöksi auki ja yö tuntuikin heti viileämmältä nukkua. Kiitos tästä väläyksestä tuolle pörröisemmälle puoliskolle. ❤

Pörröisemmästä puoliskosta puhuessani haluan tarkentaa, että kyseessä ei ole tämä pörröinen meidän taloudesta. ❤

Kerron teille samalla hieman kuulumisia häiden suunnittelusta. Kutsukorttien ja pöytäkoristeiden alustavat visiot ja versiot ovat askartelun alla. Häiden teemavärit tulevat esille molemmissa ja hieman eri tavoin. Ei mitään liian koristeellista vaan kaunista ja yksinkertaista. En malta odottaa, että kutsut on lähetetty ja pääsen näyttämään teille, millaisia niistä oikeasti tuli! Ennen lähettämistä en halua paljastaa tätä kaunista visiota näistä.

Häiden suunnittelu ja pohdinta on muutoinkin hyvässä vauhdissa. Ei liikaa ideoita eikä liian nopeasti. Ajatuksia makustellen ja tarkasti pohtien sekä molempien mielipiteitä kuunnellen. ”The day” tulee vastaan nopeammin kuin uskoisikaan, mutta suunnitelmat ovat silti oikealla tolalla. Ajatukset ja suunnitelmat ovat toisaalta selkeinä mielessä, mutta vielä toteuttamista vaille valmiita. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä mahdollisimman paljon itse ja pelkään, että aika loppuu kesken. Mutta ei stressiä – aikaa on vielä paljon. ❤

Huomenna alkaa heinäkuu, joten nauttikaa kesäkuun viimeisestä päivästä. ❤

Tavallinen torstai, josta ei jännitettävää puuttunut

Eilen oli pitkä ja jännittävä päivä! Ihmettelen, miten pysyin hereillä koko päivän ja jaksoin seikkailla paikasta toiseen. Jännitys yritti purkautua, mutten antanut sille tilaa. Selvisin – ja hyvä niin!

Ajoimme paremman puoliskoni kotiseuduille ja vietimme päivää hänen äitinsä luona. Siinä sivussa katselin lapsen iloa kiipeillä puissa ja nautin lämpimästä päivästä. Illalla pääsin seuraamaan tuon kesäteatterinäyttelijän harjoituksia, jonka jälkeen nautimme Ainon kanssa lämpimästä illasta pelaillen Pokemonia. Päivän aikana löysin muuten 8 neliapilaa, joista 7 lähti tuottamaan onnea mukaani – se 8. jäi tuottamaan onnea jollekin toiselle.

🍀

Mutta mikä teki päivästä niin jännittävän? Kaksi juttua, joita jännitettiin ja toisesta katosi jännitys päivän aikana. Ensimmäinen, jota jännitetään edelleen, on WSOY:n ja Prisman kirjoituskilpailu. Osallistuin kilpailuun alkuvuodesta ja tulokset voittajasta selviävät 12.6. Tosin, minä jännitin ja odotin tulosta jo eilen – alkuperäisen aikataulun mukaan. Eli tätä jännitetään vielä hetki!

Toinen perhosia vatsan pohjalle tuonut asia oli häiden juhlapaikalla vierailu. Ja paikka osoittautui mahtavaksi, kauniiksi sekä juuri meille sopivaksi! Voisin tähän listata monia suurenmoisia adjektiiveja, mutta nyt se on lyöty lukkoon – häiden juhlapäivä! Siitä riittää teille kerrottavaa enemmänkin ja omana kirjoituksenaan!

Tuleva kesä osoitti jo mahtavuutta pelkästään tällä torstailla. En malta odottaa, mitä loppukesällä on meille tarjota!