Missä mennään?

Ympäripyöreä kysymys ja siihen yritän antaa täsmentäviä vastauksia. Tuntuu, että kaikesta olisi niin paljon kerrottavaa vaikkei oikeasti elämässä ole tapahtunut mitään sen suurempaa. Kaikki se suuruus koostuu pienistä hetkistä ja pienemmistä palasista. Seuraavassa kuitenkin luvassa vastauksia niihin tätä vuotta kantaviin teemoihin.

Harrastukset: Kalenterimania, kirjeiden kirjoittaminen ja neulominen ovat olleet päiviäni täyttäviä asioita. Eniten kiehtoo tällä hetkellä kalenterit, kirjeet ja kodin järjestely. Unohtamatta Greyn Anatomiaa, Sykettä ja muita tv-sarjoja, jotka ovat vieneet minut mukanaan. Viikkoja tasapainoittaa terapia ja reissut Raumalle. Pokemon-sovellus seuraa liikkeitä lenkkien kautta, mutta tällä hetkellä elämä sen kanssa on vähäisempää. Kaikki muu tuntuu tärkeämmältä.

Häät: Pitkien keskusteluiden jälkeen sain taivuteltua tulevan aviomieheni siihen, että juhlitaan häitä kunnolla siinä vaiheessa, kun olemme molemmat paremmassa kunnossa (eikä toiselle tule paineita muistella hääpäivän tapahtumia tarkalleen kertoakseen ne toiselle). Avioidumme tänä vuonna ja juhlistamme sitä pienesti ruokailemalla läheisten seurassa. Ne suuret juhlat odottavat sitten, kun aika on sopivampi. Ja silti musta tulee tänä vuonna rouva!

Inspiraatio: Huomaan, että minulla on paljon ajatuksia ja ideoita, mutten osaa kohdistaa niitä mihinkään tiettyyn muottiin. Yritän soveltaa näitä kaikkia ja tuoda ne todellisiksi, kunhan löydän oikean väylän toteuttaa niitä. Inspiraationi kumpuavat halusta luoda jotain uutta: bujo, kalenteriviikko, sukat, järjestys… Mutta niiden toteuttaminen on vielä hivenen hankalaa tai hakusessa. Hetki kerrallaan ja uskoisin, että tulevana keväänä inspiraationi hedelmät ovat jo tässä ja valmiina ihasteltaviksi!

Koti: Edelleenkään meillä ei odota juuri siivottu koti, vaan ne kaksi yhdessä elämään opettelevaa tyyppiä (ja Aino). Olen onnistunut tekemään kotitöitä enemmän kuin tavoitteena on ja uskon tämän kodin loistavan ehkä nopeammin kuin osaan itse edes arvata. On jätettävä kuitenkin tilaa luovuudelle, omalle toipumiselle ja niille pienille ihmeille, joita elämä on (toivottavasti) valmis tarjoamaan!

Masennus: Olen oman masennukseni kanssa siinä pisteessä, että soitin jo lääkäriajan perään. Tämä vain siksi, että haluaisin lopettaa asiakkuuteni psykiatriselle puolelle ja siirtyä elämässä eteenpäin. Olen antanut masennukselle köniin ja terapia auttaa toipumaan siitä kunnolla! Joten lääkäriaikaa tänne, että saadaan tämä kahden vuoden sairaus pakettiin ja pois päiväjärjestyksestä!

Painon pudotus: Asia, jolle en tietoisesti tee mitään. Asia, joka tässä sivutuotteena tulee (jos on tullakseen). Olen keskittynyt kaikkeen muuhun niin paljon, että laihduttaminen ei tietoisena tavoitteena tule kysymykseenkään!

Tulevaisuus: Odotan malttamattomana pian alkavaa AMK-yhteishakua, sillä aion hakea opiskelemaan itselleni uutta ammattia. Jos ei opiskelupaikkaa tällä kertaa tule, maailmani ei romahda! Olen miettinyt varasuunnitelmat valmiiksi, mutta niitä alan enemmän avata teille sitten, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Ainakin teen kaikkeni sen eteen, että syksyllä 2020 olisin opiskelija.

Tupakointi: Toiset teistä saattavat muistaa kirjoitukseni syyskuulta (linkki tässä, jos haluat tähän palata!). Kerroin tuolloin aikeistani lopettaa tupakointi (neljän tupakoimattoman päivän perusteella). En ollut tuolloin valmis luopumaan tupakasta, mutta tätä kirjoittaessani olen viettänyt 11 savutonta päivää eikä tämä tee edes tiukkaa! Viime kerralla se luopumisen tuska ja paniikki olivat pahimmat (ja suurimmat) syyt miksi ratkesin tupakoimaan uudelleen. Tällä kertaa se luja tahto, todellinen toive olla savuton ja elämännälkä ovat tsempanneet eteenpäin. Tukena matkassa on nikotiinilaastari, jonka eilen unohdin laittaa (ja selvisin ilman sitä!) sekä erilaiset pastillit (ilman nikotiinia). Minulla on erilainen taistelutahto tähän tällä kertaa ja syksyltä tuttu paniikinomainen tarve tupakoida on kadonnut. Eli kyllä, tupakointi on historiaa.

Aino tuo arkeen säännöllisyyttä. ❤︎

Näillä urilla siis tällä hetkellä mennään! Oman itseni kanssa elämään totuttelu jatkuu edelleen melkein 30 vuoden jälkeenkin ja yritän nauttia tästä nyt hieman erilaisella otteella! Masennuksesta parantuminen alkaa olla totisesti totta, mutta mahdollisuus takapakeille on edelleen suuri. Kaikkien näiden tavoitteiden lisäksi on annettava tilaa ihmeille ja unelmille. Tätä kirjoittaessani en voi olla vilkuilematta omaa unelmakarttaani (kirjoitus siitä täällä!) ja tajuamatta sitä, että sen unelmia kohti ollaan oikeasti menossa! Tärkeintä on kuitenkin elää hetkessä, mentiin sitä sitten missä vain!

Anna tilaa ihmeille ja hämmästy, kun ne löytävät sinut. ❤︎

AURA

Viikko on lopuillaan ja –onneksi– tänään saa rauhoittua, sillä viikko on ollut melkoinen vuoristorata ja pyörremyrsky. Siskoni nappasi Ainon mukaansa mökille viettämään viikonloppua (nappasi ei liene oikea termi, koska koiravanhus piti auttaa auton takaluukkuun) ja pääsemme tuon murusen kanssa eri tavalla rentoutumaan, kun ei ole Ainon lenkittämistä huolehdittavana. Tämä kirjoitus ei liity nyt kotimme sekalaiseen tunnelmaan tai Ainon viikonloppulomaan mökillä vaan johonkin aivan muuhun, josta olen onnellinen, kiitollinen ja innoissani. Enkä enää malta olla kertomatta!

Loppuvuodesta kirjoittelin hakemuksen #auracultiin ja sain tietää tämän kuun alussa, että tulin valituksi! Nyt alkaa porukka pohtia, mikä on aura ja mitä sillä tarkoitetaan. Kyseessä ei ole lumiaura, Aurajuusto tai edes kyseinen kunta Varsinais-Suomessa. Kyseessä on kaunis muistikirja Aura ja #auracult on siis kyseisen brändin brändilähettiläsyhteisö. Jospa kerron teille tästä vielä hieman lisää?

Kaikessa kauneudessaan, Aura the notebook ❤︎
*Aura saatu

Tämä kaunis pistesivuinen muistikirja ei ole aivan tavallinen, sillä sivut on kauniisti värjätty ja numerointi kulkee keskellä sivua (alareunassa, mutta ei sivujen ulkoreunassa, kuten kirjoista on yleensä tuttua). Kokoluokaltaan tämä ihanuus on A5-kokoa ja sivuja on reilusti, nimittäin 208! Aura on kaunis, kannet ovat pehmeät ja kaksi mustaa merkkinauhaa auttaa pysymään kärryillä siitä, mihin on viimeksi jäänyt. Lisää tietoa tästä kauniista muistikirjasta löytyy täältä! Ja Aura löytyy myös instagramista nimimerkin aura_notebooks takaa, joten laittakaanhan tämä seurantaan! Pakko todeta vielä, että tuntuu melkein rikolliselta sanoa Auraa muistikirjaksi, kun muistikirjasta tulee itselleni täysin erilainen mielikuva.

En ole malttanut aloittaa tätä ihanuutta vaan pääsyn ihailemaan sitä päivittäin ja monta kertaa. Jotenkin on sellainen olo, että tämä ansaitsee vain kauniita asioita, unelmia ja hyviä fiiliksiä. Ehkä unelmakarttoja, kauniita mietelauseita ja kauniita ajatuksia? Tässä pätee sama pohdinta kuin muissakin asioissa; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Idearikasta ja kaunista viikonloppua kaikille! ❤︎

Toiveuni

Lukiessani unelman määritelmää sivistyssanakirjasta, tulee näkyviin lista erilaisia sanoja: haave, toiveuni, pilvilinna. Sivistyssanakirja ei kuitenkaan kerro, miten vaikeaa on luoda näitä uusia pilvilinnoja, jos edelliset eivät oikeasti toimineet. Miten luoda uusia unelmia, jos vanhat eivät kuitenkaan toteutuessaan olleet kestäviä? Miten voisin uskaltaa unelmoida lisää, kun edelliset kaatuivat vuosien saatossa kutistuen nykyisyydeksi ja vaikeaksi? Onko minulla rohkeutta unelmoida?

Unelmointi, ja kaikenlainen haaveilu, on ihanaa. Vaatii todellisesti paljon rohkeutta yrittää toteuttaa unelmiaan ja vielä enemmän töitä niiden unelmien toteutumiseksi. Itse en antanut periksi, kun edelliset unelmat eivät toteutuneet tai toteutuessaan toimineetkaan omassa elämässäni. Tässä hetkessä olisi ollut helppoa vaipua epätoivoon, mutta päätin ottaa kiinni siitä toivosta ja unelmoida hieman lisää. Uusien unelmien ja haaveiden muodostus ei ollutkaan niin helppoa kuin ajattelin. Oli vaikeaa miettiä, mitä todella haluaa, kun kuitenkin piti hennoin ottein kiinni niistä jo saavutetuista unelmista. Itseltäni vaati todella paljon töitä, että uskalsin ylipäätään unelmoida ja luoda uusia unelmia, joita kohti tavoitella.

Apuna unelmointiin voi käyttää esimerkiksi muistiinpanoja, mind map-karttoja ja kauniita kuvia. Ehkä joku jo arvaakin, mitä tästä voisi mielestäni koostaa? Unelmakartan eli sen unelmien aarrekartan! Yritin pinnistellä muistiani ja muistella, koska olen luonut ensimmäisen oman unelmakarttani. Ammattikorkeakouluopinnoissa olen sellaisen ainakin tehnyt ja näillä muistikuvilla uskon, että siellä tehty unelmakartta on se ensimmäinen. Siinä oli ainakin muumimukeja, mutta sen enempää en tuosta muista. Ehkä se ei ole ollut kuitenkaan yhtä luovaa työskentelyä, kun se on liittynyt kiinteästi sosionomiksi valmistumiseen. En silti väitä, että tuo olisi ollut turha, ainakin unelmia on jo silloin tavoiteltu.

Unelmakartta 01/2020

Tämän viimeisimmän unelmakartan tein ensin terapiaa varten, mutta viimeistellessäni sitä tajusin, että teen sitä todella itseäni varten. Olen elämäni käännekohdassa kaiken tämän parantumisen keskellä ja uusia unelmia olisi luotava, että on päämäärä, jota pyrkii saavuttamaan. Ja onhan unelmointi ihanaa, kun vain taivas on rajana. Kuten rivien välistä voi lukea, pidän unelmia tavoitteina ja pyrin tavoittelemaan niitä pienin askelin. Omat valinnat kohti unelmia ovat ensimmäisiä askeleita unelmakartan jälkeen kohti sitä unelmien tavoittelua. Ja kuten huomaa, aina eivät unelmat toimi käytännössä. Silloin vaatii rohkeutta unelmoida uudelleen ja rakentaa uusia tavoitteita. Kyllä joku unelma osuu ja uppoaa niin, ettei siitä halua päästää irti (ja toimii omassa elämässä aivan varmasti).

Haluankin haastaa sinut unelmoimaan. Mikä on juuri nyt sinun suurin unelmasi? Onko se hyvin nukutut yöunet, parantuminen tai uusi koti? Aina unelmien ei tarvitse olla suuria ja tavoittamattomia, unelmat voivat olla myös arkipäiväisten asioiden keskellä. Jos tuntuu siltä, että unelmakartta olisi sinun juttusi, tee sellainen ja juuri sellainen, joka näyttää sinulta. Se voi olla aukeama bujossa, lista kalenterissa tai kuvitettu aarrekartta erillisenä taideteoksenaan. Kuvia voi halutessaan lisätä unelmakarttaansa, mutta mikään ei pakota sinua siihen. Kuvia löytyy mainoslehdistä, vanhoista aikakauslehdistä tai melkein mistä vain, niitä voi vaikka itse piirtää! Mikään ei estä sinua unelmoimasta ja toimimista unelmien toteutumiseksi. Erillisen unelmakartan voi laittaa vaikka jääkaapin oveen tai tauluksi oman työpöydän ääreen, jotta unelmia voisi tarkastella ja pohtia mitä niiden eteen voisi tänään tehdä. Bujossa tai kalenterissa olevaan unelmakarttaan kannattaa laittaa jonkin kirjanmerkki, jotta sen löytää ja sitä voi ihailla.

Ihanaa viikoa! ❤︎

2020

Uuden vuosikymmenen tuoma huuma ja kaikki ne uudet mahdollisuudet, joita se tuo mukanaan. Lupauksia tälle vuodelle ja vuosikymmenelle olisi varmasti vaikka kuinka. Päädyin kuitenkin siihen, että aion kuunnella itseäni ja tehdä kaikkeni oman hyvinvointini hyväksi. Tuleva vuosi on kaikin puolin uutta täynnä ja varmasti myös niitä mahdollisuuksia, joita jokainen varmasti odottaa. Ja uskon, että niitä jokaiselle myös vastaan tulee.

Päättyneestä vuodesta 2019 jäi mieleen sen käytetyt mahdollisuudet – kihlat ja häiden suunnittelu ehkä päällimmäisenä, mutta myös Kalenterimanian tapaamiset, terapian alkaminen, masennuksen kanssa kamppailu, DKT-lyhyt terapia, kirjeenvaihto, illan istujaiset ja kaikki ne pienet hetket läheisten kanssa. ❤︎ Näen nämä mahdollisuuksina ja uusien polkujen suunnan näyttäjinä. Ilman näitä kaikkia, olisi vuosi ollut erilainen ja varmasti eri tavoin mieleen painunut kokonaisuus.

Häihin on enää muutama kuukausi ja tällä hetkellä kotona on pieni Save the Date-korttipaja. Samalla aallolla yritän hahmotella niitä virallisia kutsuja, mutta onneksi nämä nyt valmistuvat antavat vähän aikaa ja tilaa niiden kutsujen hahmotteluun. On mielestäni käsittämätöntä, että minusta tulee tänä vuonna rouva. Onnellinen rouva, ihanan kumppanin rinnalle. Pelästyn tätä aina, koska kuulostaa kovin vanhalta ja aikuiselta! Ja vaikkei päättynyt vuosi ollut meille pelkkää ruusuilla tanssimista, olen silti onnellinen tuosta tyypistä ja siitä, miten hän löysi tiensä elämääni. ❤︎

Palaan takaisin kalenterien maailmaan sekä jatkan korttitehtaan parissa vielä hetken. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan!

Ihanaa viikonloppua just sulle! ❤︎

Yksi mun vuoden kohokohta

Palaan nyt ajassa jonkun verran taaksepäin ja kerron teille mahtavasta päivästä, josta ei puuttunut iloisia hetkiä. Tuon syyskuun päivän vietin noin sadan muun ihmisen kanssa Turun kauniissa Ruissalossa. Nyt palaamme Kalenterimanian syysmiitti-päivän tunnelmiin. ❤️

Kaunis Villa Bella Vista toimi miittipaikkana.

Tähän kyseiseen tapahtumaan oli ilmoittautuminen jo helmikuussa ja onnistuin saamaan paikkani tapahtumaan jonottamatta. Olin siis oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. 😊 Tapahtumaan mahtui siis 100 Kalenterimanian jäsentä ja paikalla oli lisäksi Kalenterimanian ylläpidon porukka, Kahvila Paratiisin henkilökunta ja vierailevia tähtiä. Tiesin jo etukäteen, että aika tulee liitämään kuin siivillä. Ja niin siinä kävi, että aika kului nopeasti, itseasiassa paljon odotettua nopeammin.

Arvontapöydän palkinnot houkuttelivat aulassa.

Päivä oli kivasti aikataulutettu ja vapaata oleskelua oli päivän aikana hyvin. Ja mikä tärkeintä, jokaiseen tilanteeseen oli varattu tarpeeksi aikaa! Voitte uskoa, että reilut sata innokasta muodostavat jonon mihin vain. Päivän aikana tarvittiin siis välillä kärsivällisyyttä ja malttia, jotta jaksoi esimerkiksi jonottaa herkut kahvilan puolelta. Lisäksi ohjelmassa oli haastetuunausta, stanssaukseen tutustumista, arvonnat, sabluunojen käyttöön opastusta ja vapaata tuunausta.

Haastetuunauksen tulos omassa kalenterissa.

Meidät opastettiin pöytiin, kun paikka miitissä oli ensin tarkistettu. Pääsimme ystäväni kanssa samaan pöytään ja paikalla odotti paperikassillinen erilaisia sponsorituotteita. Näiden ”Goodie bagien” sisältö oli lähes samanlainen, mutta pieniä eroavaisuuksia oli. Omasta bagista löytyi esimerkiksi penaali, sakset, washiteippejä, muutamia erilaisia freebie-arkkeja ja muita tarroja, washisample, samplekortteja ja muutamia erilaisia papereita. Goodie bagit ylittivät itsensä täysin! ❤️ Omille paikoille asetuttiin rauhassa ja tutustuttiin pöytään istuvien kanssa. Ylläpito esittäytyi tapahtuman alussa ryhmäläisille ja tämän jälkeen jäimme odottamaan vuoroamme vaihtohuoneeseen.

Vaihtohuoneeseen sai jokainen tuoda itselleen tarpeetonta askartelumateriaalia. Huoneessa oli jaoteltu kalenterit ja vihkot, teipit, kalenterikorut, washiteipit, paperit, tarrat ja niin edelleen. Ideana oli, että jokainen voi tuoda tavaraa ja tehdä löytöjä. Jäljelle jääneet materiaalit lahjoitettiin eteenpäin, hyvään tarkoitukseen. Ja tein sieltä itsekin muutamia ihania löytöjä! Ainakin mukaan lähti muutamia teippejä, tarroja ja kalenterikoruja. 🙂

Päivä meni nopeasti, mutta säilyy muistoissa vielä pitkään. ❤️ Konkreettisesti päivä on mielessä usein, sillä voitin arvonnassa bullet journal paketin! Itselleni sillä ei ollut käyttöä, joten vaihdettiin voitot päittäin ystävän kanssa ja nyt seuraan elämääni Sadassa päivässä onnelliseksi tehtäväkirjan avulla. Jos haluat lukea lisää tuosta päivästä, siitä löytyy kirjoituksia Kalenterimanian blogista sekä YouTube-kanavalta. Ainakin itselleni päivän tärkeimmiksi asioiksi osoittautuivat yhdessä olo, kalenterien koristelu ja ihana tunnelma, joka kantoi läpi päivän. ❤️

Olen onnekas, että olen löytänyt tämän harrastuksen ja sitä kautta myös uusia ystäviä. Aina harrastuksen ei siis tarvitse olla yhteisiä treenejä monta kertaa viikossa. Riittää, että tapaamisia on toisinaan sekä yhdistävä (ja todella vertaistuellinen) Facebook-ryhmä. ❤️

Syyskuun ensimmäisen ajatukset

Päässä raksuttaa ajatuksia, mutta mistään ei saa kiinni ja punainen lanka on kadoksissa. On vaikea saada otetta ajatuksista ja tuottaa tekstiä tuosta mielen sekasorrosta. Mutta yritetään jälleen! Luulisi, että se on helppoa, kun kerrottavaa tästä kaikesta taas olisi. Mutta ei. Tämäkin kirjoitus on ollut luonnoksena ensimmäisen lauseen kanssa jo viikon. Ehkä se kertoo tästä enemmän kuin osaan arvatakaan?

Suuri yksittäinen askel on se, että olen löytänyt terapeutin! Aloitamme yhteisen taipaleen huomenna ja kuljemme tämänhetkisten tietojen mukaan ainakin vuoden. Tapasimme ensimmäisen kerran muutama viikko sitten tutustumiskäynnin merkeissä ja tuntui hyvältä puhua juuri tuolle henkilölle. Jännityksellä odotan, miten vointi tekee muuttuu kaikkien ylä- ja alamäkien kautta.

Ollaan Ainon kanssa harrastettu kävelyä ja iltalenkit ovat edelleen pysyneet melko pitkinä. Kävely on helpottanut omaa oloani ja noh, Pokemon on tietysti oma osansa tätä innostusta. Yllä oleva kuva on eiliseltä, kun käppäilimme hieman Jokirannassa yölenkillä.

Oma lukunsa on tupakoinnin lopettaminen, josta uskaltaa näin melkein neljän päivän tupakoimattomuudella jo puhua ääneen. Ja ei, en ole raskaana. Haluan vain haluan voida paremmin. Haluan säästää rahaa ja olla savuton. Ystäväni tsemppasi minut tähän aloittamalla itse savuttoman elämän, mutta jokaisen entisen tupakoitsijan oma taistelu on lopettaa ja hurrata omaa savuttomuuttaan. Jotenkin ajattelen myös sitä, että tässä opetellessa uutta elämää, voin opetella myös olemaan savuton.

Yritän edelleen kääntää hankaluudet voitoksi ja ajatella elämästä positiivisesti. Jokaisessa päivässä on niitä hankaluuksia, mutta yritän pitää toivoa yllä ja kannatella itseäni aina tulevaan huomiseen. Kalenterin koristelu on pitänyt päivisin elämässä kiinni ja lenkeillä kuunnellut äänikirjoja sekä pelaillut sitä Pokemonia. Toisaalta odotan kovin talvea, koska kesän hikoilu on ollut aivan älytöntä.

Nyt lienee aika voittaa päivän masennus ja innostua Ainon kanssa lenkille. Aamulla on aikainen herätys ja on todettava, että terapia tulee oikeaan aikaan.

Ihanaa alkanutta syyskuuta kaikille.

Bullet Journal for a reason

Jokainen hyvä suunnitelma vaatii tilaa suunnitteluun ja aikaa pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Helpointa on suunnitella, kun kaikki ajatukset löytyvät yhdestä paikasta eikä monena muistilappuna useammalta pöydältä tai kalenterin välistä. Ei siis liene yllätys, että myös häille on oma muistikirjansa ja se täyttyy vaihtelevasti – mutta varmasti. Muistikirjana toimii siis mustalla kannella varustettu Nuuna, koossa M. Alunperin luulin ostaneeni mustilla sivuilla varustetun muistikirjan, mutta tämä tuli silti käyttöön ja tarpeeseen. Ainakin kaikki häihin liittyvä ideointini löytyy yksien kansien välistä!

Muistikirja hääsuunnitelmille.

Olen tehnyt jokaiselle aihealueelle oman merkin, askarrellen ne mustasta paperista. Mustaa paperia on onneksi vielä lisää, jotta voin lisätä uusia aihealueita (jos jotain uutta tulee mieleen ja on unohtunut jo merkityistä). Olen yrittänyt varata asioille tarpeeksi tilaa ja jättänyt tyhjiä sivuja, jottei tila pääsisi loppumaan kesken. Poiketen perinteisestä ajatuksesta, joka useasti liitetään bujoiluun, hääbujossa ei ole merkitty sisällysluetteloa tai osiota merkeille. En käytä sitä (ainakaan vielä) kalenterina, mutta sivuja on vielä jäljellä, jotta voisin ottaa kalenteriosion käyttöön. Ehkä siinä hetkessä, kun päivämääriä on enemmän tiedossa ja aletaan laskea eri tavalla päiviä johonkin tiettyyn päivään. ❤

Muistikirja alkaa vihittävän parin kuvista ja hashtageista, joita olen ajatellut käytettävän sosiaalisessa mediassa meidän päivään liittyen. Seuraavilla sivuilla on tärkeät päivämäärät sekä listat tärkeistä henkilöistä häihin liittyen. Kaaso, häätukihenkilö, morsiusneidot ja bestmanit on listattuna, vaikka heitä on hankala unohtaa.

Sivumerkit helpottavat oikean kohdan löytymistä.

Tähän mennessä tärkeimmiksi alueiksi ovat nousseet teema, morsiusjuttuja, budjetti, askarreltavat ja inspiraatiot. Jokainen kohta täydentyy sitä mukaan, kun tulee uusia ajatuksia tai ideoita asioiden suhteen. Kaiken kaikkiaan kategorioita on tällä hetkellä 18, mutten epäile niiden tarkentumista ja yllättävää lisääntymistä.

Olen saanut hääkirjaseeni jonkin verran suunnitelmia ja ajatuksia, joita haluaisin toteutettavan meidän päivän aikana. Päivän värit on päätetty yhdessä sulhasen kanssa, paikka juhlille varattu ja hääpuku melkein päätetty. Tällä hetkellä tärkeimpiä asioita suureen päivään liittyen ovat säästäminen, keskustelu häistä ja askartelujen aloittaminen. Uskallan arvata, että aika tulee loppumaan kesken, mutta vielä tuntuisi olevan aikaa kaiken suunnitteluun ja pieneen häähaaveiluun.

Onko teillä muistikirjoja tietyillä teemoilla? Kuulostaako ajatus täysin absurdilta? Kommentoikaa ja kertokaa ajatuksianne tähän liittyen. 🙂