Viikko vailla helpotusta

Viime viikon mielialat ovat jälleen karua luettavaa – neljä huonoa päivää seitsemästä (maanantai, tiistai, keskiviikko ja perjantai). Silti sain käveltyä viikon aikana reilut 50 km ja ansaittua Pokemon Go-pelissä sen korkeimman viikkopalkinnon. Sormet ristissä toivon, että tästä viikosta tulee parempi kuin mennyt viikko oli!

On kuitenkin kerrottava, että niihin kolmeen hyvään päivään sisältyi paljon mukavia hetkiä. Saattaisin myös liioitella, jos sanoisin, ettei niihin huonoihin päiviin olisi osunut edes muutamaa hyvää hetkeä. Ihmetellääs tämä masennusviikko siis läpi. Kuvaan jokaista päivää kappaleella, joka mielestäni kertoo siitä päivästä.

One more light – Linkin Park (maanantai)

Maanantai oli tuskainen, mutta onnistuin siitä huolimatta tekemään Ainon kanssa reilun 2,5km aamulenkin. Kun mietin maanantain positiivisia, on niitä kovin hankalaa etsiä ja löytää. Oli siellä silti positiivisia asioita: pikainen tapaaminen ystävän kanssa, tulevien naamiaisten asujen keksiminen ja niiden aloitus. Kyllä jotain positiivista löytää, kun oikein etsii!

Zombie – The Cranberries (tiistai)

Päivä, jolloin koin vaeltavani zombin lailla hetkestä toiseen. Sain käytyä silti kaupassa ja jatkettua operaatiota naamiaisasujen kanssa. En muista päivästä juuri mitään muuta kuin puhelun ystävän kanssa ja sen tunteen, etten selviä haamuineni tästä. Minun päässäni, ne edelleen itkevät.

Pokemon theme (keskiviikko)

Keskiviikko oli helpompi kuin maanantai tai tiistai, mutta silti huono päivä. Kävin ystävän kanssa etsimässä lisää rekvisiittaa lauantaita varten ja illalla suuntasin pelaamaan Pokemonia reiluksi tunniksi. Päivä kului nopeaan ja oli pienestä väsymyksestä huolimatta paljon parempi kuin edelliset.

Viimeinen päivä – Ressu Redford feat. Pyhimys (torstai)

Torstaina pakkasin tavarat mukaan ja lähdin ystävän luokse valmistelemaan lauantain asuja. Kahvittelimme ja vietimme aikaa yhdessä sekä lauantaina syntymäpäiviään juhlivan ystävämme kanssa. Vedätys asuista meni läpi ja iltasella palasin kotiin muutaman itselleni uuden vaatekappaleen kanssa. Päivän kääntyessä illaksi, myös mielialani romahti ja oli vaikea olla itsensä kanssa. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että sain olla ystäväni ja ihanan paremman puoliskon kanssa tänäänkin hetken. ❤

Armo (elokuvasta Teit meistä kauniin) – Apulanta (perjantai)

Perjantaina korttitalo sortui ja murruin illalla kyyneliin. Tunteet ottivat voitokkaan otteen järjeltä ja syyllisyys masennuksesta oli valtava. Riittämättömyys, ahdistus, suru ja valtava taakka hartioilla. Lopulta itkin kultani kainalossa ja pyysin toistuvasti anteeksi sitä, etten jaksa.

Heaven – DJ Sammy (lauantai)

Juhlapäivä ja tehotytöt valmiina pelastamaan maailman! Päivä sujui hyvin ja illan juhlat olivat mahtavat. Päivän aktiivisuusprosentti oli vaatimattomasti 364%. Tätä kappaletta bailattiin, kisattiin tietovisoissa ja pelattiin biljardia. Kiitos juhlien järjestäjille. ❤

Madafakin darra – Roope Salminen & koirat (sunnuntai)

No pahaa oloa ei ollut, kotoa heräsin ja maailma näytti hivenen sumealta. Jäljet juhlimisesta kiersivät kehossa, mutta selvisin tästä! Sipsihimo vei kauppaan ja olokin alkoi tasaantua. Illalla koin jälleen tyytymättömyyttä itseeni ja yritin saada sitä karistettua iltalenkillä – ja niin teinkin! Kiitos äidille, joka kuunteli höpötyksiäni sen 40 minuuttia, kun lenkkeiltiin ympäri lähiseutuja.

Miten voisin valmistautua tähän viikkoon? Ainakin kuuntelussa on Vesalan ihana kappale ”Uusia unelmia.” Tämän voimakappaleen kanassa taistellaan pahaa mieltä vastaan ja suunnitelmissa olisi ainakin vierailu kirjastossa ja uuden kalenterin käyttöönotto. ❤ Tietoa uudesta kalenterista saatte tulevaisuudessa Kalenterimanian sivuilta, mutta vierailkaa jo nyt ja innostukaa! Yritän saada teille kirjoituksen vielä tällä viikolla – on paljon kerrottavaa. Halauksia ❤

Advertisement

Mitä masennukselle kuuluu?

Terveisiä täältä masennuksen valtakunnasta! Halusin kertoa teille, mitä masennukselle kuuluu nyt ja miten sen kanssa täällä eletään. Onko se kadonnut? Onko toiveita parantumisesta? Onko otettu takapakkia? Näihin saat vastauksen tuota pikaa!

Aluksi pieni kertaus tästä matkasta. Matkani masennuksen kanssa on alkanut kauan sitten, mutta viimeisin diagnoosi on elokuulta 2018, jolloin F33.2 (toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita) diagnosoitiin työterveyslääkärin toimesta. Hakeuduin lääkärille vaihtaaksesi toimintakykyäni ylläpitävää lääkitystä, jotta voisin palata kesäloman jälkeen töihin. En palannut vaan jäin sairauslomalle ja hoitokontakti akuuttipsykiatrialle luotiin. Lääkitystä muutettiin ja todettiin, että sairausloma tulee kestämään jonkin aikaa – sillä ollaan siis edelleen. Tänä keväänä F33.2 sai kaverikseen diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Hoitokontaktini on tällä hetkellä mielialatyöryhmässä ja eilen tapasin terapeuttini, jonka kanssa matkaa aletaan taivaltaa ensi kuussa.

Masennus nostaa päätään viikottain vaikka yritän haastaa itseäni tekemällä asioita ”vaikka väkisin.” Itsetuhoisuus on ollut ajatuksissa, mutta itsetuhoisen käyttäytymisen olen saanut kukistettua. Niitä haitallisia ajatuksia itsestä ja elämästä on edelleen ollut ja toisinaan päivinä en saa otetta mistään. Niitä hyviä päiviä on alkanut olla kuitenkin enemmän vaikka ne unohtuvat helposti vaikealla hetkellä.

Elämä vaikuttaa toisinaan elämisen arvoiselta, mutta niitä päiviä, joina miettii kaiken tämän järjellisyyttä, on silti useita. Onneksi terapia alkaa syyskuun alussa, ehkä saan tämän kaiken pikku hiljaa kasaan? Olen täällä masennuksen alla kiitollinen kaikesta, mitä olen kokenut. Silti Jenni Vartiaisen Sivullinen kuvaa minua yhä enemmän. Tuntuu toisinaan, että elän oman elämäni ulkopuolella täysin sivullisena, kun oma elämä sujahtaa ohitse.

Vähän kuin summa summarum. Masennuksen kanssa eletään, vaikkei se nosta päätään päivittäin. On silti ajoittain raskasta arvuutella aamuisin, millainen päivä on tulossa. Useimmiten annan päivän vain tulla ja näyttää, mitä sillä on tarjottavanaan. On muistutettava sekä itseäni että teitä, jos masennus on ollut matkaseurana moni vuosia, ei parantuminen voi tapahtua ihan hetkessä.

Lomaa sairauslomasta?

Täällä on taas pohdittu ja kummasteltu elämän ihmeellisiä käänteitä. Viimeksi mietityttänyt asia on loma. Sanana ja muutoinkin merkitykseltään. Näin sairauslomalla ollessa kesäloman hehkuttaminen tuntuu oudolta, koska jokainen päivä tuntuu samanlaiselta eikä sairausloma tunnu lomalta vaan päinvastoin. Vaikka sellaisia velvoitteita ei ole kuin työssä käyvillä, niin tämän sairausloman aikana harjoitellaan elämään kokonaan uudelleen.

Jokainen päivä on oma haasteensa ja sen kohtaaminen pelottaa. Pelko ei kuitenkaan ohjaa elämää, vaikka se on läsnä päivittäin. Onko tänään hyvä päivä? Voinko tänään paremmin kuin eilen? Olenko oikeasti matkalla kohti parempia päiviä ja paluuta työelämään? Toiset saattavat ajatella, ettei sairauslomalla ole stressiä tai valitusoikeutta, koska arkeen ei tuolloin kuulu työstressi tai aikataulut. Olen tämän pitkän sairausloman kanssa eri mieltä. Vaikkei työstressiä ole, ei se tarkoita sitä, etteikö tässä olisi paniikki vähän joka asiasta. Riittävätkö rahat? Olenko luuseri, kun en kykene tekemään juuri nyt töitä? Milloin olen terve ja alan tuntea itseni tärkeäksi? Löydänkö enää sellaista työtä, jossa olisi hyvä olla?

Alkaa elämä tuntua elämältä.

Olen viimeiset viikot harjoitellut syömään terveellisesti ja liikkumaan enemmän arjessa. Lopullinen tavoite tälle on tietysti häissä hyvältä näyttäminen, mutta on se tuonut jokapäiväiseen elämään enemmän energiaa ja voimaa taistella sairautta vastaan. Edelleen on niitä päiviä, joina ei tekisi mieli nousta ollenkaan. Edelleen kamppailen suurten tunnekuohujen kanssa ja harjoittelen sitä, miten käsittelen tunteita fiksummin. Elän edelleen aivan liikaa tunteiden vallassa ja sen työstäminen vie aikaa. Tähän mennessä otetut askeleet ovat olleen tärkeitä, mutta myös suunta kohti helpompaa elämää. Vaikka masennus minusta joskus parantuukin, on epävakaus silti mukanani pidemmän aikaa. Sen kanssa opitaan ensin elämään ja sitten siitä aletaan parantua. Ainakin olen vahvasti sitä mieltä.

Yritän saada teille kirjoituksen siitä, mitä masennukselleni oikein kuuluu ja miten elämä on heitellyt. Tällä hetkellä aloitekyky on ollut kiinnittyneenä ruoanlaittoon ja liikkumiseen, mutta täältä noustaan! Kaikkea ei voi vain tehdä samanaikaisesti.

Pistäkää kommentteja, viestiä ja toiveita kirjoituksen aiheiksi, kehitysehdotuksiksi ja ihan muutoinkin! Olisi kivaa kuulla teistä! Mukavaa (jo alkanutta) sunnuntaita. ❤️

Epäonnea vai onnen enteitä?

Pikaiset terveiset täältä Suomen Turusta! Tässä on sattunut yhtä ja toista, mutta päivä kerrallaan tallustetaan eteenpäin. Yritän saada tähän muutamaan sanaan kaikki tärkeimmät pääkohdat, joita tässä viime aikoina on sattunut. Kaikesta huolimatta on positiivinen vire tällä hetkellä ja sitä yritetään pitää yllä!

  • Oltiin äidin kanssa nauttimassa elävästä musiikista DBTL:ssa. Mahtavinta oli koko setti, jonka kuuntelimme – Popeda, Bonnie Tyler, Vesala olivat niitä, joiden keikat kuuntelimme. Oli mahtava päivä ❤️
  • Siskon koira oli meillä hoidossa muutaman päivän ja kaikki sujui hyvin. Aino tosin oli vähän kateellinen siskolleen, kun tämä lähti mukaan sinne, minne itse menin. Nyt on Ainokin saanut enemmän huomiota, kun siskon koira palasi kotiin.
  • Hääpuku saapui ❤ Puku oli sopiva, mutta yläkropan pitäisi silti hieman kiinteytyä, joten…
  • Sain inspiraation ja aloitin hääkuntoon-projektin! Liikunnan lisäämistä arkeen ja hieman katsoo, mitä syö. Ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet hyvin!
  • Kävimme juhlimassa pörröisen puoliskon siskon lasten syntymäpäiviä. Oli ihana nähdä pienten riemua lahjoja avatessa. ❤️

Ja sitten niitä mahdollisia onnen enteitä eli epäonnisia tapahtumia. Melkein kaikki tapahtumat osuivat sunnuntaille ja aloin miettiä, onko sittenkin perjantai 13. päivä. Meinasi usko loppua, mutta siitä sunnuntaista selvittiin.

  • Epäonninen sunnuntai alkoi sillä, että Ainon häntä jäi hissin oven väliin ja häntää tuli haava. Saatiin kuitenkin häntä puhdistettua eikä haavakaan ollut iso – onneksi.
  • Sunnuntai jatkui sillä, että tiputin myytävän kulhon, kun olin viemässä sitä ostajalle. Ne kaupat meni siis sivusuun, mutta posliinin sirpaleet tuovat äidin mukaan onnea.
  • Seuraavaksi meni rikki hyvin palvellut mekko, johon tuli reikä rintamuksen kohdalle. En uskaltanut liikkua enää mihinkään vaan aloin luonnostella hääkoristeita kotona.

Tällaiset pikaiset kuulumiset täältä ja tältä erää. Palataan pohdintojen kanssa loppuviikolla asiaan!

Jaksoinko koko viikon?

Moikka täältä koneen äärestä! Halusin tulla kertomaan teille, miten jaksoin tuon pitkän viikon (jolla ohjelmaa riitti vaikka ja kuinka paljon). Nyt voi jo sanoa, että aika alkaa kultaa muistoja, koska tällä hetkellä tuntuu, että viikko kului yhdessä hujauksessa. Eihän se niin tietenkään ollut.

Alkuviikko meni nopeasti, tai oikeastaan se maanantai. Tiistaina otettiin suunta Hämeenlinnaan ja illalla bailattiin Metallican tahtiin. Keikka oli hyvä, mutta viime vuonna nähty Guns n’ Roses oli hivenen parempi niin settilistaltaan kuin tapahtumapaikaltaankin. Tallinnan Laululava oli siis monesti mukavampi paikka kuunnella musiikkia ja nauttia keikasta, kun ei tarvinnut kokoajan kuikuilla pitkien ihmisten yli. Anyway, keikka oli hyvä! Seuraava päivä menikin jonkinlaisessa koomassa, kun kotona olin keikan jälkeen vasta seuraavana aamulla klo 5. Pitkä oli siis se tiistai!

Metallica @ Hämeenilnna

Keskiviikon horroselämästä selvittiin rauhallisella tahdilla ja kävin kahvittelemassa kaaso-ihmisen luona. Ajatus ei toiminut (tai kulkenut) juuri kummallakaan, joten yhdessä oleminen sujui ilman suuria paineita tai puheensorinaa. Torstaina kävin Myllyssä ostamassa hääkutsuihin tarvikkeita ja yritin kääntää edelleen huonosti menneen päivän parempaan suuntaan. Perjantaina Aino lähti hoitoon. Oli outoa olla kotona ilman Ainoa, mutta Aino lähti hoitoon syystä. Meillä oli suunta rokkaamaan ja lähdettiin tuon komeamman puolison kanssa festareille.

Stam1na @ Karjurock

Festareilla jaksoin yllättävän hyvin! Matkasimme kotiin nukkumaan molemmiksi öiksi, joten nukuttuakin tuli hyvin. Mutta pää pysyi kasassa, suosikki esiintyjät tuli nähtyä (tai ainakin sellaiset, joita ajattelinkin suuntaavani katsomaan). Ainoa, jonka keikka jäi välistä (siis harmittavasti) oli lauantain viimeinen esiintyjä. Toisaalta, oli parempi olla hieman aikaisemmin kotona kuin valvoa ja pomppia vielä tunti.

Sunnuntaina käppäilin kauppaan ja kasailin mieltäni viikon jäljiltä. Viikkoon mahtui paljon hyviä, mutta myös paljon hankalampia hetkiä, joista toipuminen vie oman aikansa. Tällaisia hankalia hetkiä on ollut hieman enemmän viime aikoina, mutta hetki kerrallaan yritetään selviytyä eteenpäin. Hankala olo seurasi ihan alkuviikolle asti, mutta huominen saanee olla parempi!

Tällä hetkellä elellään siis tiistaita ja olen saanut aikaan hieman siivoilua. Mieli tekee tepposiaan ja olo on välillä todella huono. Juuri nyt fiilis on suhteellisen hyvä ja ajattelin intoutua vielä tekemään hieman ruokaa sekä ripustan puhtaat vaatteet pyykkikoneesta kuivumaan. Jännitän huomista, sillä mun hääpuku saapuu! Ja Ainon sisko on meillä hoidossa muutaman päivän ja torstaina mennään äidin kanssa hieman kuuntelemaan elävää musiikkia. Kyllä tämä tästä!

Tsemppiä viikkoon kaikille! ❤

Iltapukujen loistoa

Kirjoitus on tehty kaupallisessa yhteistyössä JJ’s House:n kanssa.

Voisin kuvitella, etten ole tämän tilanteen kanssa yksin. Siis juhlat tulossa, mutta ei mitään sopivaa mekkoa juuri niihin juhliin. Usein sitä havahtuu tähän tilanteeseen aivan liian myöhään, mutta yritän antaa teille vinkin, josta kannattaa ottaa koppi. Vähän kuin kirjoituksessani hääpuvuista, listasin teille tähän kirjoitukseen *JJ’s House:n valikoimasta kauniit *iltapuvut, ja toivon, että tästä löytyisi jollekin teille apua. Valitsin teille tällä kertaa 8 erilaista iltapukua ja linkit niihin löytyvät tutusti iltapukujen esittelyjen alta.

  1. Ensimmäinen valitsemani puku on tässä! Kaunis, melko yksinkertainen ja kertakaikkiaan upea! Puvun voi valita myös toisessa värissä, jos musta ei tunnu oikealta väriltä. Väri vaihtoehtoja on onneksi useita, 25 muuta mustan lisäksi. Tämän puvun löydät *täältä!

2. Tämä mekko vei palasen sydämestäni. Kaunis ja linjakas mekko saattaa saada huomiota muilta vierailta, mutta vain hyvässä mielessä. Värin voi valita 28 värin joukosta. Tämän puvun löydät *täältä!

3. Tällä puvulla on peräti 33 eri värivaihtoehtoa! Ja onhan tämäkin todella kaunis ja näyttävä. Tämän mekon kauneus piilee mielestäni siinä, että helma ei ole aivan tavallinen vaan hieman erilainen lyhyemmän helman jäädessä kuultavan helman alle. Tämä kaunis puku löytyy *täältä!

4. Tämän iltapuvun värivalikoima on peräti 52! Itse olen sitä mieltä, että tämä puku on hieman aikuisempaan makuun ja sopii myös monenlaiseen juhlaan. Puvussa on kauniita yksityiskohtia ja mainitsemisen arvoisena yksityiskohtana edessä oleva koriste. Tähän pukuun voit tutustua *täältä.

5. Punainen unelma, jonka voit valita kuitenkin 51 muussa värissä. Mielestäni tässä puvussa voisi astella vaikka linnan juhliin, sillä puku on kaunis yläosan kaikkine yksityiskohtineen ja kauniisti laskeutuvan helmansa ansiosta. Löydät tämän kauniin puvun *täältä.

6. Kaunis, erilainen ja näyttävä. Sitä tämä puku on! Jos valkoinen ei ole sinun värisi, voit valita puvulle jonkun tarjolla olevista 16 muusta väristä. Minua viehättää tässä erityisesti sen erilaisuus ja kauniit linjat. En keksi tästä kauniista puvusta sen enempää kehuja, mutta voisin tässäkin mennä esimerkiksi linnan juhliin. Tähän kauniiseen pukuun voit tutustua *täällä.

7. Tälle puvulle on jälleen monta eri värivaihtoehtoa ja onhan tämä kaunis ja näyttävä! Puku on minulle mieleinen olkaimettomana ja kauniilla helmalla varustettuna. Helma laskeutuu kauniisti röyhelöineen. Olen sanaton tämän kauneudesta. Pääset ihastelemaan pukua *täältä.

8. Tämä puku on mielestäni hieman aikuisempaan makuun, mutta herätti kiinnostukseni yksityiskohtaisine olkapäineen. Puvun leikkaus on kaunis ja tämäkin ihanuus laskeutuu kauniisti. Tämän kauniin iltapuvun ja sen 43 eri värivaihtoehtoa löydät *täältä.

Löytyikö näistä iltapuvuista sinun suosikkiasi? Vai löytyikö suosikkisi jostain muusta valikoiman puvusta? Kaikille iltapukua etsiville paljon tsemppiä etsintään! Se oikea puku löytyy varmasti.

Mustavalkoista arkea

Terveisiä täältä! Viime päivät ovat olleet melkoisen alakuloisia ja osittain jopa liian ahdistavia ollakseen totta. Hyvät päivät ovat kestäneet sen päivän tai hetken, mutta edelleen yritän pitää toivosta kiinni. Täältä noustaan vielä ja on minun aikani voida paremmin. Mutta jotain hyvää, nukuin viime yönä heräämättä kertaakaan!

Yritän ottaa tästä biisistä voimaa, jotta jaksan tallustaa tätä kivikkoista polkua.

On ollut hankala elää tämän ahdistuksen kanssa, kun sen juuri syystä en saa otetta. Toisina hetkinä se ottaa tuulta alleen ihan pienestäkin asiasta ja silloin yritän käyttää kaikkia mahdollisia tunnetaitoja, jottei se tunne paisuisi äärimmilleen. Toisinaan kykenen taltuttamaan ahdistuksen tunteen ja kohdistamaan ajatukset muualle ja ennen kaikkea muunlaisina. No heikompina hetkinä en voi kuin antaa tunteen ottaa vallan ja toimin parhaani mukaan, että saisin sitä kautta käsiteltyä tunteen ja siirryttyä eteenpäin. Esimerkkinä tästä voisin kertoa teille viime perjantaista, kun vietimme erään kaverini syntymäpäiväjuhlia pienellä porukalla. Kesken illan minulle tuli sellainen olo, etten kuulu joukkoon. Vaadin, että tytöt jatkavat iltaa ja otin bussin kotiin. Tällöin luin vanhoja viestejä ja yritin saada ajatukseni suunnattua niihin hyviin muistoihin ja päästä tuosta kamalasta tunteesta yli. Ja pääsinkin, mutta kotona uni ei tullut. En tiedä, miten olisin tuossa tilanteessa voinut toimia paremmin, kun pahimmat skenaariot olivat niitä, että pilaan kaikkien muidenkin illan omalla ahdistuksellani. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin – kaikilta osin.

Lyhyesti sanottuna, elämä epävakauden kanssa on yhtä tuskaa. Toisinaan oleminen on helppoa ja vaivatonta, mutta toisinaan joutuu tekemään paljon töitä sen eteen, etteivät tunteet ottaisi liikaa valtaa. Elämä ei tietysti ole välttämättä koskaan liian helppoa, mutta epävakauden kanssa se on hieman hankalampaa. Onneksi ympärillä on ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka tukevat ja ovat turvana tällaisen tuuliviirin elämässä.

Olen ajastanut teille viikonlopulle jutun iltapuvuista! ❤ Tulevalla viikolla on paljon ohjelmaa ja yritän jossain välissä saada kirjoitettua teille kuulumisia – ehkä jopa kuvien kera. Pitäkää huolta!

Pörröisiä ideoita

Halusin vain kirjoittaa ja kertoa, että tänään tuntuu hyvältä. En osaa selittää sitä, miksi tältä tuntuu. Nautin olotilasta ja tekisi mieli huutaa se kaikille. Voin tänään hyvin! Erilaisessa tilanteessa voisin alkaa pohtia, mistä tämä hyvä olo johtuu tai mitä pahaa on tulossa. En kuitenkaan pilaa tätä hyvää sillä. Voin hyvin ja leijailen tässä fiiliksessä mielelläni.

Vaikeudet nukkua kokonaisia öitä ovat ja jatkuvat. Herään öisin viimeistään neljältä ja pyörin hereillä muutaman hetken, viidestä minuutista reiluun tuntiin. Viime yönä keksimme jättää parvekkeen oven yöksi auki ja yö tuntuikin heti viileämmältä nukkua. Kiitos tästä väläyksestä tuolle pörröisemmälle puoliskolle. ❤

Pörröisemmästä puoliskosta puhuessani haluan tarkentaa, että kyseessä ei ole tämä pörröinen meidän taloudesta. ❤

Kerron teille samalla hieman kuulumisia häiden suunnittelusta. Kutsukorttien ja pöytäkoristeiden alustavat visiot ja versiot ovat askartelun alla. Häiden teemavärit tulevat esille molemmissa ja hieman eri tavoin. Ei mitään liian koristeellista vaan kaunista ja yksinkertaista. En malta odottaa, että kutsut on lähetetty ja pääsen näyttämään teille, millaisia niistä oikeasti tuli! Ennen lähettämistä en halua paljastaa tätä kaunista visiota näistä.

Häiden suunnittelu ja pohdinta on muutoinkin hyvässä vauhdissa. Ei liikaa ideoita eikä liian nopeasti. Ajatuksia makustellen ja tarkasti pohtien sekä molempien mielipiteitä kuunnellen. ”The day” tulee vastaan nopeammin kuin uskoisikaan, mutta suunnitelmat ovat silti oikealla tolalla. Ajatukset ja suunnitelmat ovat toisaalta selkeinä mielessä, mutta vielä toteuttamista vaille valmiita. Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä mahdollisimman paljon itse ja pelkään, että aika loppuu kesken. Mutta ei stressiä – aikaa on vielä paljon. ❤

Huomenna alkaa heinäkuu, joten nauttikaa kesäkuun viimeisestä päivästä. ❤

Kestänkö ja jaksanko?

Olen miettinyt muutamia päiviä, mistä teille kirjoittaisin. Kertoisinko palanneista univaikeuksista vai kutkuttavasta odottelusta, että mahdollinen terapeutti vastaisi yhteydenottopyyntööni? Ajatellen viimeistä viikkoa, ollutta juhannusta ja tulevaa heinäkuuta, alkaa vähän ahdistaa ajatukset ja monet suunnitelmat. Olen silti päättänyt selvitä ja katsoa, mitä tulevaisuus minulle tuo.

Eilen intouduin hieman laittamaan kotia kuntoon ja tälle päivälle listasin lisää tehtävää. Pääasia on, että hiljalleen tavarat alkaisivat asettua ja koti todella muistuttaisi kotia myös ulkoisesti. On käsittämätöntä, että koti (jossa olemme asuneet yhdessä jo pidemmän aikaa) muistuttaa edelleen juuri muuttokuorman vastaanottanutta asuntoa. Toisaalta on helppoa ajatella myös sitä, ettei valmiissa maailmassa ole kiire. Siten me olemme tätä kotia rakentaneet eikä vieläkään ole kiire.

Tuleviin suunnitelmiin viitaten, heinäkuu tuo mukanaan festarit, keikkoja, sairaanhoitajan tapaamisen ja tietysti ennalta suunnittelemattomia tilanteita. Vaikka kaikkea mahtavaa on tiedossa, on mielessäni yksi kysymys: ”Kestänkö ja jaksanko kaiken?” Ailahtelevainen toipuminen on hankalaa juuri näiltä osin, kun en voi ennustaa huomisen päivän vointia.

Häiden suunnittelu ja niistä unelmointi, parisuhde, ystävät, läheiset sukulaiset ja Aino ovat olleet viime aikoina ne vahvimmat syyt, miksi olen jaksanut. Kummitytön kanssa leikityt leikit ja ystävän kanssa käydyt keskustelut elämästä ja sen moninaisuudesta ovat kannatelleet viime viikkoina. On syy, miksi olla. On ihmisiä, jotka välittävät ja joista välitän. Silti epävakaasti mielessäni pyörii viikottain ajatus: ”Riitänkö mä?”

Jokainen aamu on uusi alku ja jokainen päivä hieman erilainen kuin edelliset. Ennustettavuus on samaa luokkaa kuin lottoaisi. Mitään ei voi tietää varmaksi, mutta voit toivoa, että elämä järjestyy ja vointi kohenee. Ainakin yksi asia poikkeaa lottoamisen ja toipumisen välillä: Teen töitä toipumisen eteen enkä luota pelkkään onneen.

Vasten mun kasvojani

Se iski jälleen ja todella vasten kasvojani. Hetken ajattelin, että nyt alkoi ylämäki ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, se iski – syyllisyys, ahdistus, paha olo ja riittämättömyys. Elämänlanka näyttää punaisen sijaan harmaalta ja hataralta. Onko näissä mitään järkeä?

Kun olo on edes muutaman päivän ollut hyvä, tuntuu myös ahdistus paljon suuremmalta ja todelliselta takaiskulta. Viime yönä en nukkunut minuuttiakaan, uni löysi minut vasta aamulla kellon ollessa jo 07. Miksi nämä kamalat tunteet löysivät minut? Miksi tämä toipuminen ottaa takapakkia ja kääntää kelkkansa juuri, kun tuntuu hyvältä ja auringon kirkas paiste tuntuu ahdistavan sijasta toiveikkaalta?

Tietäessään realiteetit ja sairauden ailahtelevuuden, tuntuu masennus edelleen epäreilulta. Miksi masennus ei voisi olla yhtä konkreettinen kuin jokin fyysinen sairaus, joka olisi lääkkeillä hoidettavissa? Pelkkien lääkkeiden kanssa ei sairauden kanssa pärjää, vaan odottaminen avun ja kunnon tuen saamiseksi on raskasta. Onnekseni olen saanut, ja hakenut, apua. Onneksi en ole sairauden kanssa yksin. Laitoin tällä viikolla kyselyä terapeutille. Toiveissa tietysti on, että terapia alkaisi mahdollisimman pian ja tämän sairauden kanssa pääsisi vielä enemmän sinuiksi.

Onneksi kirjoittaminen auttaa ja pääsen purkamaan oloani tällä tavoin. Myös se puhuminen auttaa ja kuuntelevat läheiset ovat kultaakin tärkeämpiä. Yritetään jaksaa vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikka se iskisi Apulannan sanoituksen mukaisesti, vasten mun kasvojani.