Ajatusten virta ripauksella kiitollisuutta

Mulla on nyt suuri tarve kirjoittaa. Jotenkin työpöydän ääressä istuminen tuo sellaisen tunteen, että on saatava jotain aikaan. Jotain konkreettista ja julkaisukelpoista. Vaikkei mulla ole harmainta aavistusta siitä, mitä saan tähän kirjoitukseen luotua. Ainakin lupauksen siitä, ettei tässä kirjoituksessa ole päätä – eikä sitä kuuluisaa häntää.

Tänään eletään torstaita ja tiistaina on jouluaatto. Meillä ei ole vielä lopullisia suunnitelmia siitä, miten aiomme tuon päivän viettää. Terapiassa asiaa puin maanantaina ja pinnalle nousivat kaksi asiaa – hyvä ruoka ja läheiset. Enempää en joululta halua. Vain yhdessä juteltuja asioita, yhteisiä hetkiä, jouluruokaa ja rauhallisuutta. Haluan pysähtyä, vaikkei tässä ole mihinkään edes kiirehditty. Saanko jälleen toivoa sairaslomaa sairaslomalta? Tai pitäisikö tätä kutsua määräaikaiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi, kun viestillä eläke tupsahtaa tilille kuun alussa toimeentulo? Kuntoutustuki tämä lienee siten ihan oikeasti, mutta musta on humoristista kertoa, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä alle kolmekymppisenä.

Tammikuussa tapaan työterveyshoitajaa, jonka kanssa yritämme saada kuntoutustukiasioita järjestykseen. Tavoitteena on siis suunnitelman luominen, jotta kuntoutustuki jatkuisi mahdollisten opiskelujen ajan. Ja kyllä, olen enemmän kuin valmis kouluun. Opiskelemaan itselleni uutta ammattia ja vaihtamaan alaa. Vaikka olin jo unelmieni työssä, ei se ollut minua varten. Ei ainakaan tällä hetkellä.

Spotifyn lista soittaa korviini kaikkia söpistely-biisejä. Olen toista päivää hieman alakuloinen ilman syytä enkä osaa jakaa tästä olostani pois. Jotenkin on vain sellainen alakuloinen olo. Tämä kertonee siitä, ettei masennus ole ihan täysin lähtenyt minusta – vielä. Yritän silti saada jotain aikaan – eilen kävi tiskikone ja unelmasukan pari sai muutaman kerroksen lisää. Neulominen on auttanut mua jäsentämään ajatuksia, harjoittamaan kärsivällisyyttä ja hetkeen pysähtyminen on ollut sitä kautta helpompaa. En siis ole jäänyt märisemään alakuloisuuteen vaan olen tehnyt sen eteen jotain, ettei se jäisi minuun asumaan.

Jospa kirjoittelen tähän ne asiat, joista olen tänään kiitollinen. Saisin tähänkin sen kiitollisen osan kirjoitusta. ♥︎

  • Läheiset ihmiset, joiden kanssa saan kokea ja nähdä tätä maailmaa. Erityisesti kihlattu, ystävät, sisarukset, vanhemmat ja läheiset sukulaiset ovat sellaisia, joista olen enemmän kuin kiitollinen. ♥︎
  • Masennuksen tuoma mahdollisuus oppia uutta ja opetella elämään uudelleen. Eniten olen kiitollinen siitä, miten olen saanut tutustua itseeni perusteellisemmin ja uudella tavalla.
  • Olen kiitollinen siitä, että osaan neuloa ja saan sillä tavalla luotua uutta. Ja tietysti olla ylpeä tekemästäni sukista/pehmoista/lapasista/luomuksista.

Ihanaa joulunaikaa kaikille ♥︎

Hei hei, mitä kuuluu?

Koska oot viimeksi kysynyt sun läheiseltä, mitä hänelle kuuluu? Ehkä viime viikolla, mutta olitko aidosti kiinnostunut vastauksesta? Läheinen voi olla ystävä, kumppani, vanhempi, sisarus tai vaikka isoäiti tai kaveri, jota olet miettinyt viime aikoina useasti. Kukaan ei osaa lukea sun ajatuksia, joten on hyvä sanoa ääneen, että on toista miettinyt. Se toinen voi elää elämässään hankalia aikoja, joina unohtaa ne tärkeät ihmiset tai vähättelee omaa osaansa sen elämässä. Tärkeää on se, että muistaa kysyä toisen kuulumisia ja olla aidosti kiinnostunut toisen vastauksesta, sillä se voi pelastaa päivän. Ei pidä vähätellä tämän arkisen, mutta todella tärkeän kysymyksen voimaa.

Kertoilen teille viimeisimpien päivien kuulumisia. Voisi siis sanoa, että kyselen nyt itseltäni, mitä minulle kuuluu (olettaen, että siitä ollaan kiinnostuneita). Vaihtelevat ylä- ja alamäet ovat arjessa todella läsnä, mutta arjesta selviydytään hetki ja päivä kerrallaan. Viime päivien kiintopisteet ovat olleet yksinkertaisia: arjesta selviytymistä, viikottaista terapiaa (josta ei ole enää jäljellä kuin muutama kerta), itsensä kanssa taistelua ja hieman kalenteriaskartelua. Takana on onnistunut vappu ja rauhallinen pääsiäinen, mutta puhuin muutama viikko sitten juuri tästä, ettei sairauslomalla juhlapyhät tunnu samalla tavalla. Ne ovat päiviä toisten joukossa, joista selviydytään samalla niin kuin mistä tahansa arkipäivästä tai viikonlopusta.

Ilta mökillä keväällä 2018.

Olen innostunut leipomaan! Viime viikkojen aikana olen onnistunut loihtimaan rahkapullia, calzoneita ja sämpylöitä useampaan kertaan. Tosin pullien leipominen on ollut yhtä uudelleen tekemistä – milloin menivät sekaisin suola ja sokeri tai taikinasta saattoi unohtua hiiva. En silti lannistunut! Leipomishetkiä ovat viihdyttäneet Yle Areenan tarjonta sekä Youtubesta löytyvät videot. On ollut mahtavaa, että olen saanut keskityttyä johonkin, josta saa jotain hyvää aikaan.

Haaste arjessa on ollut se, etten kykene keskittymään tai aloittamaan uusia juttuja. Olen tätäkin kirjoitusta aloittanut ja jatkanut lukemattomia kertoja. Samoin kirjettä kirjekaverille ja kalenteriaukeamien koristelua. Asioita on siis vaikeaa tehdä asiaa loppuun asti, kun mieli harhailee enemmän kuin aikoihin. Sen sijaan olen onnistunut pakon edessä tekemään pitkiä kävelyreissuja ja pelannut Pokemonia. Toisin sanoen, paennut pahaa oloa ja yrittänyt siirtää ajatuksiani muihin asioihin. Niihin, joissa ei tarvitse oikeasti juurikaan keskittyä.

Haluan loppuun kuitenkin kertoa muutamia ihania juttuja kiitollisuuspäiväkirjan muodossa. Kannattaa kokeilla tätä, sillä se on ainakin auttanut mua päivittäin. Kirjaa ylös päivän aikana asioita, joista olet kiitollinen. Sen ei tarvitse olla suuri juttu, vaan pieni kuten ”jaksoin tänään herätä” tai ”vein roskapussin ulos.”

Tänään olen kiitollinen siitä, että jaan arkeni avopuolisoni kanssa (joka tukee minua ja hyväksyy minut juuri tällaisena). Olen kiitollinen siitä, että Aino on elämässäni (vaikka se haukkuminen toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti). Olen kiitollinen siitä, että jaksoin pestä koneellisen pyykkiä ja olen lenkittänyt Ainon hieman pidemmällä lenkillä kuin muina aamuina. Olen kiitollinen, että olen herännyt ja tiedän, kenelle voin laittaa viestiä, jos minua ahdistaa. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja riitän juuri tällaisena. Mistä sinä olet tänään kiitollinen? ❤