Hei hei, mitä kuuluu?

Koska oot viimeksi kysynyt sun läheiseltä, mitä hänelle kuuluu? Ehkä viime viikolla, mutta olitko aidosti kiinnostunut vastauksesta? Läheinen voi olla ystävä, kumppani, vanhempi, sisarus tai vaikka isoäiti tai kaveri, jota olet miettinyt viime aikoina useasti. Kukaan ei osaa lukea sun ajatuksia, joten on hyvä sanoa ääneen, että on toista miettinyt. Se toinen voi elää elämässään hankalia aikoja, joina unohtaa ne tärkeät ihmiset tai vähättelee omaa osaansa sen elämässä. Tärkeää on se, että muistaa kysyä toisen kuulumisia ja olla aidosti kiinnostunut toisen vastauksesta, sillä se voi pelastaa päivän. Ei pidä vähätellä tämän arkisen, mutta todella tärkeän kysymyksen voimaa.

Kertoilen teille viimeisimpien päivien kuulumisia. Voisi siis sanoa, että kyselen nyt itseltäni, mitä minulle kuuluu (olettaen, että siitä ollaan kiinnostuneita). Vaihtelevat ylä- ja alamäet ovat arjessa todella läsnä, mutta arjesta selviydytään hetki ja päivä kerrallaan. Viime päivien kiintopisteet ovat olleet yksinkertaisia: arjesta selviytymistä, viikottaista terapiaa (josta ei ole enää jäljellä kuin muutama kerta), itsensä kanssa taistelua ja hieman kalenteriaskartelua. Takana on onnistunut vappu ja rauhallinen pääsiäinen, mutta puhuin muutama viikko sitten juuri tästä, ettei sairauslomalla juhlapyhät tunnu samalla tavalla. Ne ovat päiviä toisten joukossa, joista selviydytään samalla niin kuin mistä tahansa arkipäivästä tai viikonlopusta.

Ilta mökillä keväällä 2018.

Olen innostunut leipomaan! Viime viikkojen aikana olen onnistunut loihtimaan rahkapullia, calzoneita ja sämpylöitä useampaan kertaan. Tosin pullien leipominen on ollut yhtä uudelleen tekemistä – milloin menivät sekaisin suola ja sokeri tai taikinasta saattoi unohtua hiiva. En silti lannistunut! Leipomishetkiä ovat viihdyttäneet Yle Areenan tarjonta sekä Youtubesta löytyvät videot. On ollut mahtavaa, että olen saanut keskityttyä johonkin, josta saa jotain hyvää aikaan.

Haaste arjessa on ollut se, etten kykene keskittymään tai aloittamaan uusia juttuja. Olen tätäkin kirjoitusta aloittanut ja jatkanut lukemattomia kertoja. Samoin kirjettä kirjekaverille ja kalenteriaukeamien koristelua. Asioita on siis vaikeaa tehdä asiaa loppuun asti, kun mieli harhailee enemmän kuin aikoihin. Sen sijaan olen onnistunut pakon edessä tekemään pitkiä kävelyreissuja ja pelannut Pokemonia. Toisin sanoen, paennut pahaa oloa ja yrittänyt siirtää ajatuksiani muihin asioihin. Niihin, joissa ei tarvitse oikeasti juurikaan keskittyä.

Haluan loppuun kuitenkin kertoa muutamia ihania juttuja kiitollisuuspäiväkirjan muodossa. Kannattaa kokeilla tätä, sillä se on ainakin auttanut mua päivittäin. Kirjaa ylös päivän aikana asioita, joista olet kiitollinen. Sen ei tarvitse olla suuri juttu, vaan pieni kuten ”jaksoin tänään herätä” tai ”vein roskapussin ulos.”

Tänään olen kiitollinen siitä, että jaan arkeni avopuolisoni kanssa (joka tukee minua ja hyväksyy minut juuri tällaisena). Olen kiitollinen siitä, että Aino on elämässäni (vaikka se haukkuminen toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti). Olen kiitollinen siitä, että jaksoin pestä koneellisen pyykkiä ja olen lenkittänyt Ainon hieman pidemmällä lenkillä kuin muina aamuina. Olen kiitollinen, että olen herännyt ja tiedän, kenelle voin laittaa viestiä, jos minua ahdistaa. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja riitän juuri tällaisena. Mistä sinä olet tänään kiitollinen? ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s