Se iski jälleen ja todella vasten kasvojani. Hetken ajattelin, että nyt alkoi ylämäki ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, se iski – syyllisyys, ahdistus, paha olo ja riittämättömyys. Elämänlanka näyttää punaisen sijaan harmaalta ja hataralta. Onko näissä mitään järkeä?
Kun olo on edes muutaman päivän ollut hyvä, tuntuu myös ahdistus paljon suuremmalta ja todelliselta takaiskulta. Viime yönä en nukkunut minuuttiakaan, uni löysi minut vasta aamulla kellon ollessa jo 07. Miksi nämä kamalat tunteet löysivät minut? Miksi tämä toipuminen ottaa takapakkia ja kääntää kelkkansa juuri, kun tuntuu hyvältä ja auringon kirkas paiste tuntuu ahdistavan sijasta toiveikkaalta?
Tietäessään realiteetit ja sairauden ailahtelevuuden, tuntuu masennus edelleen epäreilulta. Miksi masennus ei voisi olla yhtä konkreettinen kuin jokin fyysinen sairaus, joka olisi lääkkeillä hoidettavissa? Pelkkien lääkkeiden kanssa ei sairauden kanssa pärjää, vaan odottaminen avun ja kunnon tuen saamiseksi on raskasta. Onnekseni olen saanut, ja hakenut, apua. Onneksi en ole sairauden kanssa yksin. Laitoin tällä viikolla kyselyä terapeutille. Toiveissa tietysti on, että terapia alkaisi mahdollisimman pian ja tämän sairauden kanssa pääsisi vielä enemmän sinuiksi.
Onneksi kirjoittaminen auttaa ja pääsen purkamaan oloani tällä tavoin. Myös se puhuminen auttaa ja kuuntelevat läheiset ovat kultaakin tärkeämpiä. Yritetään jaksaa vastoinkäymisistä huolimatta. Vaikka se iskisi Apulannan sanoituksen mukaisesti, vasten mun kasvojani.
Kirjoitus on tehty kaupallisessa yhteistyössä JJ’s House:n kanssa. Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.
Uskoakseni lähes jokaisen morsiamen tärkein huolenaihe ennen häitä on löytää se tietty puku, jossa tuntee olonsa kauniiksi. Ensimmäiset mielikuvat hääpukujen sovittamisesta ovat itselläni Sinkkuelämää-elokuvasta. Muistatteko sen kohtauksen, jossa Carrie sovitti useampaa kaunista ja erilaista pukua? Aivan, hän näytti jokaisessa onnelliselta ja kauniilta. On hankalaa tähdätä yhtään vähempään, kun on kasvanut kyseisen tv-sarjan kanssa.
Olen kahlannut internetin läpi ja etsinyt edullista, mutta kaunista hääpukua. Ajatukseni hääpuvusta ovat olleet melko selkeät, mutta internetin hääpukuviidakossa omatkin ajatukset (ja ne vankat mielipiteet) muuttuvat melkein samaa tahtia, kuin sivustot joilta pukua etsin. Miten voisin löytää juuri sen puvun, joka saisi minut tuntemaan itseni prinsessaksi tuona suurena päivänä?
Tilanteeni helpottui hieman, kun sain yhteydenoton *JJ’s Houselta ja tutustuin heidän sivustonsa pukutarjontaan. Hetken selattuani ja etsittyäni, löysin heidän sivustoltaan sen unelmieni hääpuvun! Valinta oli vaikea, koska sivustolla on useita eri malleja hääpuvuista. Hintataso sivuston puvuilla on hyvä ja haun voi rajata esimerkiksi puvun hinnan, mallin, värin tai vaikka häiden tapahtumapaikan mukaan. Mielestäni on myös hienoa, että puvun voi tilata omien mittojensa mukaan eikä tarvitse valita valmista kokoa!
Haluan seuraavassa esitellä teille suosikkejani kaikista hääpuvuista. Ja saatte arvata, mikä niistä on juuri se puku. Se ”the dress”, jossa minä aion sanoa sen kuuluisan sanan ja aloittaa uuden vaiheen elämässäni. Jaottelin löytämäni puvut teille kahteen osaan: pienemmän budjetin puvut (1-8) ja suuremman budjetin puvut (9-16). Ja tässä ne tulevat – minun suosikkini!
1. Olkaimeton unelma satiinivyöllä. Satiinivyön värin saat valittua omaan makuun sopivaksi ja vaihtoehtoja värille on tarjolla nopean laskemisen mukaan 33 erilaista. Tämän puvun löydät *täältä.
2. Olkaimeton hääpuku ihanilla yksityiskohdilla. Tämä kaunokainen on saatavilla kolmessa värissä (valkoisena, luonnonvalkoisena tai samppanjan värisenä) ja siinä on ihania pieniä yksityiskohtia, joissa riittää ihailtavaa! Tämän puvun löydät*täältä.
3. Olkaimeton nilkkapituinen hääpuku. Tässä kauniissa puvussa on myös pieniä ihania yksityiskohtia ja tämä on myös saatavana kolmessa värissä (valkoisena, luonnonvalkoisena tai samppanjan värisenä). Tässä häämekossa minua miellyttää helma, jossa on kauniita kuvioita. Tämän puvun löydät *täältä.
4. Vaaleanpunainen unelma. Kuka sanoikaan, että hääpuvun pitäisi olla valkoinen? Tämä tanssiaismekko on kaunis yksityiskohtineen ja kääntää varmasti useamman juhlavieraan katseen päivän prinsessaan. Tämän puvun löydät*täältä.
5. A-linjainen ja kauniisti laskeutuva unelmapuku. Tämä poikkeaa aikaisemmista unelmapuvuista helmaltaan, mutta olkaimeton malli on itselle se mieluisin (ellei se ole vielä näkynyt näissä). Tätä pukua on saatavilla kolmessa värissä (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Tämän puvun löydät*täältä.
6. Hääpuku kauniilla epäsymmetrisellä helmalla. Tämä puku teki itseeni vaikutuksen erilaisuudellaan ja kauniilla muotoilullaan. Puvun kanssa saa miettiä kenkävalintaa juhlapäivään huolellisesti, sillä ne ovat erilaisesti esillä helman alta. Tätäkin pukua on saatavilla kolmessa värissä (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Tämän puvun löydät *täältä.
7. Vaaleanpunainen prinsessaunelma. Puvusta tulee itselleni mieleen satu prinsessa Ruususesta. Puku on kaunis ja siinä on ihania pieniä yksityiskohtia, joissa riittää ihasteltavaa niin morsiamella kuin juhlaväelläkin. Jos vaaleanpunainen ei olekaan sinun värisi, voit valita tämän puvun värin 31 muusta vaihtoehdosta. Tämän puvun löydät *täältä.
8. Klassisen tyylikäs hääpuku. Tämä puku ihastuttaa klassisilla linjoilla on kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. Puku näyttää mukavalta päällä ja laskeutuu kauniisti. Puku on saatavilla kolmessa eri värissä (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Tämän puvun löydät *täältä.
9. Olkaimeton ja helmin koristeltu unelma. Tästä puvusta sain sellaisia ”Carrie Bradshaw”-fiiliksiä. Kauniit helmin koristellut yksityiskohdat ovat osa kaunista kokonaisuutta, joka muistuttaa lapsuuden prinsessapukuhaaveista. Värin voit valita kolmesta vaihtoehdosta (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Tämän kauniin puvun löydät *täältä.
10. Kerroshelmainen unelma. Puvun kauniina yksityiskohtana on satiinivyö, jonka väri on valittavissa 33 eri vaihtoehdosta. Hääpuvulle on kolme eri väri vaihtoehtoa (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja), joten satiinivyön värin voi valita puvun väriin (sekä häiden väriteemaan) sopivaksi. Tämän kauniin puvun löydät*täältä.
11. Hääpuku röyhelöisellä helmalla. Tämän puvun kaunis leikkaus ja yksinkertaiset yksityiskohdat tekivät minuun vaikutuksen – röyhelöisen helman lisäksi. Puku laskeutuu kauniisti ja helma tuo puvulle runsautta. Tämäkin puku on saatavana kolmessa värissä (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Voisinko kuvailla, että pelkkää rakkautta? Tämän puvun löydät*täältä.
12. Helmin koristeltu unelma. Tästä tulee hyvällä tavalla kermakakkumainen fiilis. Puku laskeutuu kauniisti ja helma tulee esille erottuen mekon yläosasta. Tämän kauniin puvun saa valita mieleisessään värissä kolmesta vaihtoehdosta (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Tähän pukuun pääset tutustumaan *täältä.
13. Helmin ja kirjailuin koristeltu hääpuku. Tässä puvussa on samankaltaisia ominaisuuksia kuin edellisessä. Tyylikäs ja kermakakkumainen puku näyttää varmasti hyvältä kenen tahansa päällä. Puvun värin lisäksi voit valita kirjailujen värin 7 vaihtoehdon joukosta. Puvun värin voit valita valkoisen, luonnonvalkoisen ja samppanjan väliltä. Tämän kaunottaren löydät *täältä.
14. Ripaus perinteitä. Tiesittekö, että morsiuspuku on alkujaan ollut musta, jotta se sopii muihinkin juhliin? Tässä yhdistyvät nykyisen käsityksen valkoinen että entisaikojen musta hääpuku. Puvussa on kauniita valkoisia yksityiskohtia mustassa yläosassa. Voin kertoa, että tämä vei palasen minun sydämestäni! Pääset tarkastelemaan tätä pukua *täältä.
15. Todellinen tylliunelma ja ehkä jokaisen pikkutytön unelmien puku. Kauniisti kerrostuva helma ja istuva yläosa ovat taatusti ihailun kohteena tuona suurena päivänä! Tämän puvun värin voit valita kolmesta vaihtoehdosta (valkoinen, luonnonvalkoinen ja samppanja). Pääset tutustumaan tähän ihanaan pukuun *täältä.
16. Todellinen prinsessapuku. Tämä puku tuo mieleeni elokuvan ”Beauty and the Beast” ja sen Bellen kauniin kultaisen tanssiaismekon. Tässä on mielestäni samaa vivahdetta. Jos viininpunainen ei ole sinun värisi, voit valita väriksi myös valkoisen, luonnonvalkoisen, samppanjan tai punaisen. Myös kirjailun värin saat valita 10 eri värin joukosta. Tämän unelmapuvun löydät*täältä.
Mitäs sanotte, mikä on se minun unelmieni puku? Entä löytyikö tästä sinulle mieluinen puku, jossa haluaisit astella alttarille? ❤ Jos näistä ei löytynyt omaa suosikkia, niin sivustolta löytyy suuri valikoima hääpukuja, joista löytyy varmasti myös sinun unelmiesi hääpuku. Sivuston valikoimasta löytyvät myös kauniit iltapuvut, jos hääpuku ei ole itsellesi ajankohtainen. Kirjoitan teille vielä iltapuvuista myöhemmin, ihaillaan vielä hetki näitä kauniita hääpukuja! ❤
Taas eilen havahduin siihen, että liikutuin hyvästä musiikista ja illan tunnelmasta. Ensimmäinen ajatus oli se, että olenko muistanut lääkkeet aamulla. On hullunkurista, että ominaisuudesta, joka on ollut aina osa minua, on tullut minulle paniikinomainen ja vika, jota yritän korjata. Vika, jota yritän vältellä kaikin mahdollisin keinoin ja piilotella sitä mahdollisimman syvälle, ettei mua luultaisi heikoksi.
Masennuksesta olen puhunut avoimesti ja yrittänyt kohdata tämän sairauden osana minua – osana, joka katoaa parantuessaan. Mutta herkkyydestä on alkanut tulla päässäni pieni demoni, jota yritän vältellä ja piilotella muilta. En ole aikaisemmin niinkään kiinnittänyt tähän huomioita demonina vaan päin vastoin. Olen korostanut herkkyyttäni ja tunteet olen näyttänyt lähes aina – ilman suodattimia. Viimeisimmän diagnoosin ja käydyn DKT-ryhmän kautta olen alkanut pohtia herkkyyttä uudelleen. Tajusin, miten tunteiden puuttuminen masennuksen aikana on saanut aikaan sen, että ne vaikuttavat pieniltä demoneilta ja vaativat muka erityistä kohtelua. Ne tuntuvat erilaiselta lääkityksen kanssa, ne näyttävät erilaisilta masennuksesta toipuessa ja niiden muodot muuttuvat alati. Mutta ainahan olen ollut tuuliviiri ja tehnyt päätökset enemmän tunteella kuin järjellä. Olisiko aika yrittää ottaa mukaan se DKT:sta tuttu termi viisas mieli, joka olisi tunteiden ja järjen tasapainoinen yhdistelmä?
Uusi diagnoosi toi mukanaan uuden ulottuvuuden ja suhtautumisen tunteiden käsittelyyn sekä niiden kanssa elämiseen. F60.31 Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, rajatilamuoto. Voiko tämä diagnoosi selittää sen kaiken, jonka kanssa olen elämäni kipuillut? Oli helpottavaa lukea diagnoosista internetistä, sillä se avasi uusia ulottuvuuksia omasta elämästäni. Lukiessani kuvausta saamastani persoonallisuudesta, palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Tuo olen minä, tuo kertoo minusta. Mielenterveystalon nettisivuilta löytyi kattava lista tyypillisistä piirteistä, joita epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa elävä saattaa käydä läpi. Listattuna olivat tyhjyyden tunne, minäkuvan ailahtelevaisuus, tunteiden säätelyn ongelmat, hankaluus toimia pitkäjänteisesti, mielialojen vaihtelu, musta-valko-ajattelu, ajoittainen todellisuuden tajun hämärtyminen ja impulsiivisuus itsetuhoisen käyttäytymisen lisäksi. Aivan kuin joku olisi kirjoittanut minusta listan, sillä tunnistan itseni jokaisesta kohdasta. Tälle diagnoosille DKT-terapia on ehkä yksi parhaista tukimuodoista. Tietysti näen itse, että psykoterapiasta olisi yhtälailla hyötyä, mutta tulevaisuus näyttää millaista hoitoa minulle tarjotaan.
Olen alkanut olla sinut diagnoosieni kanssa ja yritän toipua näistä. Masennus on hoidettavissa ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa oppii elämään. Yritän nyt keskittää ailahtelevan mieleni suunnittelemaan häitä ja siivoamaan kotia: Jos toinen ei kiinnosta, voi siirtyä toiseen askareeseen. Elämän pituinen tutkimusmatka sai juuri uuden luvun.
Jokainen hyvä suunnitelma vaatii tilaa suunnitteluun ja aikaa pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Helpointa on suunnitella, kun kaikki ajatukset löytyvät yhdestä paikasta eikä monena muistilappuna useammalta pöydältä tai kalenterin välistä. Ei siis liene yllätys, että myös häille on oma muistikirjansa ja se täyttyy vaihtelevasti – mutta varmasti. Muistikirjana toimii siis mustalla kannella varustettu Nuuna, koossa M. Alunperin luulin ostaneeni mustilla sivuilla varustetun muistikirjan, mutta tämä tuli silti käyttöön ja tarpeeseen. Ainakin kaikki häihin liittyvä ideointini löytyy yksien kansien välistä!
Muistikirja hääsuunnitelmille.
Olen tehnyt jokaiselle aihealueelle oman merkin, askarrellen ne mustasta paperista. Mustaa paperia on onneksi vielä lisää, jotta voin lisätä uusia aihealueita (jos jotain uutta tulee mieleen ja on unohtunut jo merkityistä). Olen yrittänyt varata asioille tarpeeksi tilaa ja jättänyt tyhjiä sivuja, jottei tila pääsisi loppumaan kesken. Poiketen perinteisestä ajatuksesta, joka useasti liitetään bujoiluun, hääbujossa ei ole merkitty sisällysluetteloa tai osiota merkeille. En käytä sitä (ainakaan vielä) kalenterina, mutta sivuja on vielä jäljellä, jotta voisin ottaa kalenteriosion käyttöön. Ehkä siinä hetkessä, kun päivämääriä on enemmän tiedossa ja aletaan laskea eri tavalla päiviä johonkin tiettyyn päivään. ❤
Muistikirja alkaa vihittävän parin kuvista ja hashtageista, joita olen ajatellut käytettävän sosiaalisessa mediassa meidän päivään liittyen. Seuraavilla sivuilla on tärkeät päivämäärät sekä listat tärkeistä henkilöistä häihin liittyen. Kaaso, häätukihenkilö, morsiusneidot ja bestmanit on listattuna, vaikka heitä on hankala unohtaa.
Sivumerkit helpottavat oikean kohdan löytymistä.
Tähän mennessä tärkeimmiksi alueiksi ovat nousseet teema, morsiusjuttuja, budjetti, askarreltavat ja inspiraatiot. Jokainen kohta täydentyy sitä mukaan, kun tulee uusia ajatuksia tai ideoita asioiden suhteen. Kaiken kaikkiaan kategorioita on tällä hetkellä 18, mutten epäile niiden tarkentumista ja yllättävää lisääntymistä.
Olen saanut hääkirjaseeni jonkin verran suunnitelmia ja ajatuksia, joita haluaisin toteutettavan meidän päivän aikana. Päivän värit on päätetty yhdessä sulhasen kanssa, paikka juhlille varattu ja hääpuku melkein päätetty. Tällä hetkellä tärkeimpiä asioita suureen päivään liittyen ovat säästäminen, keskustelu häistä ja askartelujen aloittaminen. Uskallan arvata, että aika tulee loppumaan kesken, mutta vielä tuntuisi olevan aikaa kaiken suunnitteluun ja pieneen häähaaveiluun.
Onko teillä muistikirjoja tietyillä teemoilla? Kuulostaako ajatus täysin absurdilta? Kommentoikaa ja kertokaa ajatuksianne tähän liittyen. 🙂
Olen havahtunut miettimään, voiko masentunut tuntea olonsa onnelliseksi edes paikoittain? Ovatko kaikki tunteet sallittuja, kun ei työkykyinen? Saanko innostua asioista, joista todella nautin?
On itselleni selkeää, ettei masentuneena välttämättä edes tunne mitään. Ammottava tyhjyys sisällä eikä iloa saa mistään tekemästään asiasta. Tyhjyys saattaa vaihtaa muotoaan ahdistuksesta suruun ja itsesääliin. Toisinaan tyhjyys on myös vihan kaltainen tila, pelkoa parantumisesta ja elämästä tai häpeää siitä, että on sairastunut eikä kykene arjen askareisiin. Lääkitys on auttanut minua näiden tyhjyyden ja sen tuomien negatiivisten tunteiden kanssa – ne ovat tasaantuneet eivätkä ole niin syviä kuoppia kuin aiemmin. Tunteet ja fiilikset ovat intuitiivisia kokemuksia, joihin voi itse vaikuttaa – ainakin joiltain osin. Positiivinen ajattelu lisää positiivista ilmapiiriä omassa mielessä, kun taas negatiivinen ajattelu lisää sellaisia hankalia tunteita, joita myös masennus ja tyhjyys tuovat mukanaan. Masennuksen kanssa ei vain aina jaksa yrittää olla positiivinen, kun tulevaisuus näyttää toivottomalta ja värisävyltään mustalta.
Muistan työterveyslääkärin maininneen monta kertaa, että minulla on lupa lähteä kotoa ulos ja yrittää nauttia elämästä. Silti tuntuu ajoittain syylliseltä kirjoittaa sosiaaliseen mediaan, että päivä oli hyvä tai kertoa, kuinka tunsin itseni onnelliseksi. Yritän nauttia elämästä ja yritän innostua esimerkiksi häiden suunnittelusta tai kalenteriaskartelusta viikoittain. On raskasta silti selitellä itselleen useita kertoja viikossa, että tämä on sallittua eikä tarkoita, että masennus olisi kadonnut minusta lopullisesti.
Tunteiden hallinta on itselleni edelleen hankalaa ja niiden ennustettavuus on mahdotonta. Eilen ahdistus valtasi minut yllättäen ja pieni ääni sisälläni sätti ulkomuotoani. Yritin muistaa, että päivä oli ollut pitkä ja väsymys painoi koko kehoa – niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ahdistus kuitenkin kääntyi pieneksi hetkeksi ilon muotoon, mutta palasi myöhemmin hieman hankalampana. Tänään olen ollut tunteiltani melko tyhjä, mutta fyysisesti väsynyt sosiaalisten tilanteiden jäljiltä. Olen silti yrittänyt nauttia päivästä – lenkistä Ainon kanssa ja kalenterin koristelusta. Olen nauttinut päivästä omalla tavallani – ja yritän iloita siitä.
Tämä asia on käynyt mielessäni, kun olen innostunut suunnittelemaan häitä. Voiko masentunut mennä naimisiin? Voiko masentunut yrittää elää? Oli minulla lupaa tai ei, niin minä yritän! Yritä sinäkin – elät kuitenkin itsellesi. ❤
Eilen oli pitkä ja jännittävä päivä! Ihmettelen, miten pysyin hereillä koko päivän ja jaksoin seikkailla paikasta toiseen. Jännitys yritti purkautua, mutten antanut sille tilaa. Selvisin – ja hyvä niin!
Ajoimme paremman puoliskoni kotiseuduille ja vietimme päivää hänen äitinsä luona. Siinä sivussa katselin lapsen iloa kiipeillä puissa ja nautin lämpimästä päivästä. Illalla pääsin seuraamaan tuon kesäteatterinäyttelijän harjoituksia, jonka jälkeen nautimme Ainon kanssa lämpimästä illasta pelaillen Pokemonia. Päivän aikana löysin muuten 8 neliapilaa, joista 7 lähti tuottamaan onnea mukaani – se 8. jäi tuottamaan onnea jollekin toiselle.
🍀
Mutta mikä teki päivästä niin jännittävän? Kaksi juttua, joita jännitettiin ja toisesta katosi jännitys päivän aikana. Ensimmäinen, jota jännitetään edelleen, on WSOY:n ja Prisman kirjoituskilpailu. Osallistuin kilpailuun alkuvuodesta ja tulokset voittajasta selviävät 12.6. Tosin, minä jännitin ja odotin tulosta jo eilen – alkuperäisen aikataulun mukaan. Eli tätä jännitetään vielä hetki!
Toinen perhosia vatsan pohjalle tuonut asia oli häiden juhlapaikalla vierailu. Ja paikka osoittautui mahtavaksi, kauniiksi sekä juuri meille sopivaksi! Voisin tähän listata monia suurenmoisia adjektiiveja, mutta nyt se on lyöty lukkoon – häiden juhlapäivä! Siitä riittää teille kerrottavaa enemmänkin ja omana kirjoituksenaan!
Tuleva kesä osoitti jo mahtavuutta pelkästään tällä torstailla. En malta odottaa, mitä loppukesällä on meille tarjota!
On olemassa yksi yhtye, joka oli 15 vuotta sitten ylitse muiden. Teinitytön särkyneet unelmat ja raastavat tunteet saatiin peittoon yhtyeen kappaleilla. Jokaisesta kappaleesta löytyi jotain, johon samaistua ja sitä se myös oli seuraavat vuodet. Menetykset ja elämän ihanuudet peiteltiin musiikilla. Se fanityttö heräsi henkiin vahingossa, kun kuuntelin yhden kappaleen yhtyeeltä. Nykyiset kappaleet eivät oikein iske, mutta ne vanhat – joihin liittyy muistoja. Ne iskevät edelleen.
”Teemu on JUMALA”
Uniklubi – minun ja ystäväni ensimmäinen (ja valitettavasti viimeinen) yhteinen keikka Nuorisokeskus Palatsissa lokakuussa 2004. Olimme molemmat lääpällämme yhtyeen basistiin ja häntä tituleerattiin jumalaksi. Olen yhdistänyt Marilyn Mansonin version kappaleesta Personal Jesus juuri tähän basistiin. Nyt löysin kyseisen basistin omaa tuotantoa – rakastuin uudelleen. Sisäinen fanityttö heräsi henkiin. Olen sanaton – luulin, että se fanityttö oli jo kadonnut menneisyyteen. Mieleen tulee elokuu 2004, jolloin tivolin laite soitatti Kylmää-biisiä. Kuinka Olemme yhtä oli yksi mahtavimmista kappaleista ikinä. Kuinka Tunnit kappaleesta tuli niin raskas, ettei sitä pysty kunnolla kuuntelemaan kuin vahvan humalan ollessa läsnä. Rakkautta ja Piikkilankaa – Näiden tähtien alla. Osaan näitä kappaleita edelleen ulkoa ja näitä laulettiin tunteella – teinityttöjen vankkojen elämänkokemusten pohjalta. Ja se, kuinka kaikki kappaleet olivat kuin omasta elämästä.
Tykkään!
Viime yönä tuo ystäväni vietti unessa kanssani juhannusta. Aamulla ikävä painoi, mutta sain käännettyä sen kiitollisuudeksi. Kiitos, että sain viettää kanssasi raastavia teinivuosia ja olla osana elämääsi. ❤ Syytän tästä huomista syntymäpäivää, koska ikäkriisi on läsnä. Miten fanityttöajoista voisi olla jo niin monta vuotta? Miten ystävän poisnukkumisestakin on jo melkein se 15 vuotta? Mihin kaikki tämä aika on kulunut? Itseni etsimiseen?
Onko siellä lukijoissa suuria fanittajia? Ketkä olivat teidän fanituksen kohteita?
En tiedä, mistä aloittaisin purkamaan tätä kaikkea. Vointini on heitellyt jälleen viime aikoina melko rajusti laidalta toiselle. Huomaan väsähtäväni pienestäkin sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta yritän haastaa itseäni joka päivä edes johonkin arjen askareeseen tai sosiaaliseen koetukseen. Tämä on ollut myös ensimmäinen viikko ilman DKT-ryhmän tukea ja se on luonut oman jännityksensä arjesta selviytymiseen. Ryhmästä tuli kuitenkin niin tärkeä ja suuri osa kuntoutumista sekä uusien taitojen opettelua.
Mitä maailmalla on seuraavaksi tarjota minulle?
Tapasin lääkäriä pari viikkoa sitten ja hän antoi uuden diagnoosin masennuksen rinnalle. Samalla hän antoi minulle aikaa toipua ja kirjoitti sairauslomaa helmikuun 2020 loppuun asti. Ensimmäiset tunteet, jotka nousivat pintaan olivat pettymys (en ole vielä terve), ahdistus (toivunko tästä koskaan) ja toivon sekä toivottomuuden sekainen möykky. Toivun, mutta hitaasti. Tämä loppuu joskus. Koska osaan nauttia elämästä kuten ennen? Koska olen viimeksi ollut oikeasti terve?
Seuraavaksi keskustelimme tästä tilanteestani työterveydessä, jossa totesimme, ettei minun ole _ainakaan tässä tilanteessa_viisainta palata sosiaalialalle. Ammatillisen kuntoutuksen tie alkaa hakemuksilla ja pohdinnoilla siitä, mitä voisin tulevaisuudessa tehdä. Palautin työavaimeni, koska paluu tuntuu epätodelliselta ja mahdottomalta. Mahdottomalta, jos haluan olla terve. Epätodelliselta, jos haluan pysyä kasassa edes jollakin tasolla.
Sain ensimmäisen ajan sairaanhoitajalle kesäkuulle. Tuli sellainen olo, etten olekaan yksin tämän sairauteni kanssa. Minua autetaan sittenkin. Odotan malttamattomana sitä päivää, että voin sanoa toipuneeni tästä sairaudesta ja eläväni täysillä. Mutta samalla se pelottaa minua, koska en muista millaista oli olla terve. Millainen elämä minua vielä odottaa kaiken tämän jälkeen?
❤
Kaiken tämän keskellä en voi kuin kiittää niitä ihania ihmisiä, jotka jaksavat sinnikkäästi olla matkassani mukana. Yritän kiittää heitä viikoittain, mutta voimien ollessa täysin loppu, se unohtuu ja jää ahdistuksen alle. Joten kiitos teille, että olette osa elämääni. ❤
Tämän kirjoituksen kirjoittaminen on ollut vaikeaa ja hankalaa sen vuoksi, että kokemukseni on ollut hyvin henkilökohtainen ja osuu minun kipupisteisiini.Yritän pysyä asiassa ja saada tämän julkaistua ja aloitettua kirjoitusta uusimmista käänteistä.
Kirjoituksen otsikko voi herättää ihmetystä, mutta ei hätää! Avaan teille käsitettä, josta tänään ajattelin kertoa kokemuksiani. DKT on lyhenne sanoista dialektinen käyttäytymisterapia ja tätä psykoterapiamuotoa käytetään esimerkiksi epävakaan persoonallisuushäiriön sekä erilaisten tunteiden säätelyn vaikeuksien hoitoon. Tämän käyttäytymisterapian tavoitteena on muutos, jonka kautta yksilö pystyisi luopumaan vanhoista toimintamalleista, jotka ovat olleet hänelle haitallisia ja hän oppisi uusia toimivampia käyttäytymismalleja. Lyhyesti DKT pitää sisällään erilaisten tunne-elämän taitojen opettelua kuten ahdingon hallitsemista, tunteiden tunnistamista ja tunteiden säätelyä sekä tietoisuutta, hyväksyntää ja muutokseen tähtäävää työskentelyä. Jos aihe kiinnostaa, voit lukea DKT:sta lisää täältä. Pääsin siis itse mukaan kymmenen tapaamiskerran taitoryhmään, joka on todella vain pintaraapaisu tästä kokonaisuudesta. Nämä tapaamiset ovat jo olleet ja menneet, mikä hieman harmittaa. Aika kului todella nopeasti, vaikka aluksi kymmenen viikkoa kuulosti toooodella pitkältä ajalta.
Ensimmäisenä on muistutettava teitä, että kunnioitan taitoryhmän salassapitovelvollisuutta. Kerron siis vain omasta kokemuksestani ja omista havainnoistani, enkä voi puhua kenenkään muun puolesta. Itse siis koen, että näistä taidoista on ollut minulle hyötyä ja aion harjoitella näitä taitoja myös tulevaisuudessa. Toiveena tietysti on, että pääsisin mukaan pidempään DKT-terapiaohjelmaan, mutta aika näyttää. Pidempi terapiaohjelma kestäisi kaksi vuotta ja sen kautta olisi vertaistukea ja tukea siihen, että opetellaan uusia taitoja.
Muistan ensimmäisiltä tapaamiskerroilta käsitteen viisas mieli. Viisas mieli on siis järjen ja tunteiden kultainen keskitie, jolloin toiminta ei ole ainoastaan tunteiden tai järjen varassa. Konkreettisena esimerkkinä tästä muutamia viikkoja sitten kaupassa tekemäni päätös viisaan mielen avulla: ”Löysin ihanat washiteipit ja olisin halunnut ostaa ne itselleni. Nappasin teipit koriin ja kuvittelin itselleni sen tunteen, kun pääsen käyttämään noita teippejä kalenteriaskartelussa. Kuljin kaupassa, teipit korissani, ja tajusin, ettei minulla ole niihin varaa. Ajattelin asiaa myös pidemmälle ja pääsin ajatuksissani kotiin, jossa odottaa 100 erilaista washiteippirullaa. Haettuani koriin ne tarvikkeet, joita lähdin hakemaan, palautin teipit takaisin omalle paikalleen.” Jos olisin tehnyt päätöksen kuten aikaisemmin, olisin ostanut teipit siitä huolimatta, ettei niihin oikeasti olisi ollut varaa.
Läsnäolo ja taidot käsitellä tunteita sekä niistä syntyviä reaktioita, ovat olleet omalta osaltani keskiössä ja osoittautuneet tärkeiksi taidoiksi. Läsnäolotaidot, eli se kuuluisa mindfulness, on ollut avainasemassa DKT:n ajan. Näitä taitoja yritän pitää yllä ja keskittyä juuri tässä olevaan hetkeen. Toiset pitävät sitä ehkä ”huuhaana”, mutta ainakin kohdallani tämä toimii ja tuntuu arkea helpottavalta. Muita tärkeitä taitoja ovat olleet STOP- ja TIPP-taidot. Kyky siis pysähtyä, tarkastella asiaa eri näkökulmista ja lievittää ahdistusta.
Ehkä summa summarum – sain kymmenen kerran taitoryhmästä paljon taitoja, uusia ystäviä ja kokemusta siitä, että tästä voisi selvitä. Elämän mittainen matka on aika alussa, mutta yritän selvitä tästä voittajana.
Ei tässä osaa muuta todeta kuin ”hei taas!” Viimeiset päivät, ja oikeastaan kokonaiset viikot, ovat olleen yhtä ylä- ja alamäkien vuorottelua. En osaa kuvata, miksi tai mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet, mutta tämä on ollut sellaista selviytymistä päivästä toiseen. On tässä tietysti ollut suuriakin mullistuksia, joita suunnitellaan ja ihmetellään vielä tovi. Ja tietysti ne ovat tehneet elämästä taas hieman enemmän elämisen arvoista, tai sitten eivät. Avaan teille niitä suurimpia mullistuksia (tai havahtumisia), joita viimeiset ajat ovat tuoneet mukanaan. Kaikki eivät ole negatiivisia, mutta vastoinkäymisiä on matkalle osunut enemmän kuin ihmismieli kestää. Niistä selvitään ja yritetään pysyä positiivisina, enkä niitä sen enempää tässä ala mutustelemaan.
Mullistus nro 1: DTK päättyy. Olen siitä samaan aikaan sekä iloinen että surullinen. Ryhmästä on ollut apua tunteiden hallintaani sekä olen saanut paljon työkaluja, joiden avulla kykenen tekemään arjesta hieman helpompaa – eli sietämään ahdistusta. Olen aloittanut teille kirjoitusta kyseisestä aihealueesta, mutta sen työstäminen on raskasta. Yritän saada sen kuitenkin luettavaksi lähitulevaisuudessa, jotta tiedätte mistä on oikeasti kyse.
Kevät 2018 – työpäivä.
Mullistus nro 2: En ole vieläkään täysin kunnossa. Se ei liene yllätys kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Jotenkin ajattelin alkuvuonna, että olisin tässä vaiheessa selättänyt pahimman ja menossa kohti helpompaa vointia. Ensi viikolla pohdimme lääkärin kanssa lääkitystä ja vointiani, mutten usko tällä hetkellä siihen, että palaisin työelämään. Arkiset asiat vaativat vielä niin paljon motivointia ja tsemppaamista, etten voisi olla takaisin töissä tekemässä sitä, mistä pidän. En tiedä, onko minusta vielä seuraaviin vuosiin edes ainesta sosiaalialalle. Sairausloma on siis kadottanut minusta työidentiteetin ja saanut ajattelemaan, mikä olisi minulle paras vaihtoehto.
Olen monta kertaa päivässä kiitollinen ja onnellinen, mutta yhtä monta kertaa myös surullinen ja koen riittämättömyyttä pienissäkin asioissa. Masennuksen mukana harteillani istuu syyllisyys, jonka koko on terapian myötä haihtunut pienemmäksi, mutta se on olemassa. Melkein hävettää myöntää, että joka päivä tunnen olevani riittämätön avopuoliso, ystävä, sisko ja läheinen. Tunnen suurta surua ja häpeää siitä, että tarvitsen tukea. Teen töitä päivittäin sen eteen, etten tuntisi näin, mutta pienet riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän matkalaiset ovat kuiskimassa korvaani, kuinka en riitä. Olen pahoillani jokaisesta ilkeästä sanasta ja vastaamattomasta viestistä. Kiitos teille, jotka olette olleet kaikesta huolimatta tukena ja apuna tällä matkalla. Yritän muistaa, että riitän. Yritän muistaa kertoa teille ihanille, että tekin riitätte. 💖 Asetan itselleni odotuksia toipumisestani, kuvitteellisia meriittejä siitä, mitä minun pitäisi olla sekä mielikuvia siitä, mitä muut ajattelevat. Yritän opetella elämään itselleni ja olemaan terveellisesti itsekkäämpi. Tahtoisin tehdä enemmän ja näyttää, että välitän. Toivottavasti tiedätte sen, vaikken sitä aina jaksa osoittaa. Elämän pituinen matka ja sen pienet oivallukset – niitä kohti yritän kulkea.
Facebook-päivitykseni 13.05.2019
Mullistus nro 3: Vastasin myöntävästi minulle esitettyyn kysymykseen. ❤ Seuraava kuva avaa tilannetta vähän enemmän, mutta huumassa mennään ja yritetään luoda juhlaa arjen keskelle (koska arki on meidän taloudessa ollut melkoisen musta ja toivoton viime aikojen vastoinkäymisten keskellä. Mikään ei ole tietenkään vielä selkeää tai suunniteltua, mutta ainakin saan hääriä pienen mustan kirjani kimpussa kirjoitellen ideoita ja suunnitellen unelmien täyttymystä!
Me mentiin kihloihin ❤
Siinä taisivat ne mainitsemisen arvoiset asiat olla listattuna. Nyt palaan pienen mustan kirjani pariin ja luulen, että tämäkin blogi saa oman osansa häähumusta – ainakin pääni on täynnä ideoita ja pohdintoja siitä, millaisen hääpäivän haluan. ❤ Ei muuta kuin peace & love.
Mustavalkoisen pilven reunalla 