Tätä kysyy Juju kappaleessaan Onnelliseksi. Mutta miten voidaan määritellä onnellisuus, kun se on sellainen jokaisen oma kokemus yhtä lailla kuin mikä tahansa muukin mielen maailmaan liittyvä asia? Masennuksen kanssa olen tätä pohtinut ja miettinyt. Tässä omia pohdintojani, olkaa hyvä!
Jokainen määrittelee onnellisuuden itse, joten määrettä on vaikea ehkä käsitellä yleisellä tasolla. Haluan kuitenkin kertoa teille, mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Ja hieman pohtia käsitettä omalta osaltani – onhan se yksi oman elämäni tärkeimmistä asioista ja tavoitteista. Pohdintani taustalla on artikkeli onnellisuudesta, löydät artikkelin tämän linkin takaa.
❤ Onnellisuus on olotila, joka on täysin tavoitettavissa. Sen eteen täytyy toisinaan tehdä töitä ja toteuttaa haaveitaan, mutta se on tavoittelemisen arvoinen tila.
❤ Onnellisuus ei ole välttämättä sidoksissa aikaan, paikkaan, materiaan tai ihmissuhteisiin, mutta toisaalta se voi olla juuri sitä! Tätä tavoiteltua olotilaa voidaan hakea materian avulla, mutta kestääkö se materian haalimisesta tullut olotila pitkään?
❤ Liitän onnellisuuteen itselleni tärkeitä asioita – rakkaus, hyvä olo, ihmissuhteet, elämänlaatu ja ympäristö.
❤ Taloudellinen vauraus ei takaa onnellisuutta. Muistan kuulleeni sanottavan, ettei raha tuo onnea. Pidän tätä tietyllä tavalla totuutena, mutta taloudellinen tasapaino on sellainen, jonka kanssa on helpompi ylläpitää onnellisuuden tunnetta.
Mikä tekee minut onnelliseksi? Se ei ole raha, se ei ole materia eikä korkea elintaso. Minut tekee onnelliseksi ne pienet hetket arjessa, kun toinen osoittaa välittävänsä. Minut saa onnelliseksi odottamattomat viestit ja puhelut ystäviltä ja läheisiltä. Pitkä lenkki Ainon kanssa tai uuden Pokemonin nappaaminen saavat myös fiilikseni kohoamaan onnellisuuden tasolle. Pitkät aamut suurine kahvikuppeineen ja kirjeen kirjoittaminen ovat myös sellaisia asioita, jotka saavat minut hymyilemään. Vaikkei taloudellinen vauraus ole asia, joka tekee minut onnelliseksi, en voi olla myöntämättä sitä hyvää tunnetta, kun ei tarvitse käydä kaupassa laskin kourassa.
Olen luonut itselleni turvapaikan, jonne voin paeta stressiä ja ahdistusta. Mielessäni katoan mielikuvaan mökkimme läheiseen merenrantaan katsomaan tähtiä ja haistelemaan meren tuoksua. Siitä mielikuvasta minä tulen onnelliseksi.
Koska oot viimeksi kysynyt sun läheiseltä, mitä hänelle kuuluu? Ehkä viime viikolla, mutta olitko aidosti kiinnostunut vastauksesta? Läheinen voi olla ystävä, kumppani, vanhempi, sisarus tai vaikka isoäiti tai kaveri, jota olet miettinyt viime aikoina useasti. Kukaan ei osaa lukea sun ajatuksia, joten on hyvä sanoa ääneen, että on toista miettinyt. Se toinen voi elää elämässään hankalia aikoja, joina unohtaa ne tärkeät ihmiset tai vähättelee omaa osaansa sen elämässä. Tärkeää on se, että muistaa kysyä toisen kuulumisia ja olla aidosti kiinnostunut toisen vastauksesta, sillä se voi pelastaa päivän. Ei pidä vähätellä tämän arkisen, mutta todella tärkeän kysymyksen voimaa.
Kertoilen teille viimeisimpien päivien kuulumisia. Voisi siis sanoa, että kyselen nyt itseltäni, mitä minulle kuuluu (olettaen, että siitä ollaan kiinnostuneita). Vaihtelevat ylä- ja alamäet ovat arjessa todella läsnä, mutta arjesta selviydytään hetki ja päivä kerrallaan. Viime päivien kiintopisteet ovat olleet yksinkertaisia: arjesta selviytymistä, viikottaista terapiaa (josta ei ole enää jäljellä kuin muutama kerta), itsensä kanssa taistelua ja hieman kalenteriaskartelua. Takana on onnistunut vappu ja rauhallinen pääsiäinen, mutta puhuin muutama viikko sitten juuri tästä, ettei sairauslomalla juhlapyhät tunnu samalla tavalla. Ne ovat päiviä toisten joukossa, joista selviydytään samalla niin kuin mistä tahansa arkipäivästä tai viikonlopusta.
Ilta mökillä keväällä 2018.
Olen innostunut leipomaan! Viime viikkojen aikana olen onnistunut loihtimaan rahkapullia, calzoneita ja sämpylöitä useampaan kertaan. Tosin pullien leipominen on ollut yhtä uudelleen tekemistä – milloin menivät sekaisin suola ja sokeri tai taikinasta saattoi unohtua hiiva. En silti lannistunut! Leipomishetkiä ovat viihdyttäneet Yle Areenan tarjonta sekä Youtubesta löytyvät videot. On ollut mahtavaa, että olen saanut keskityttyä johonkin, josta saa jotain hyvää aikaan.
Haaste arjessa on ollut se, etten kykene keskittymään tai aloittamaan uusia juttuja. Olen tätäkin kirjoitusta aloittanut ja jatkanut lukemattomia kertoja. Samoin kirjettä kirjekaverille ja kalenteriaukeamien koristelua. Asioita on siis vaikeaa tehdä asiaa loppuun asti, kun mieli harhailee enemmän kuin aikoihin. Sen sijaan olen onnistunut pakon edessä tekemään pitkiä kävelyreissuja ja pelannut Pokemonia. Toisin sanoen, paennut pahaa oloa ja yrittänyt siirtää ajatuksiani muihin asioihin. Niihin, joissa ei tarvitse oikeasti juurikaan keskittyä.
Haluan loppuun kuitenkin kertoa muutamia ihania juttuja kiitollisuuspäiväkirjan muodossa. Kannattaa kokeilla tätä, sillä se on ainakin auttanut mua päivittäin. Kirjaa ylös päivän aikana asioita, joista olet kiitollinen. Sen ei tarvitse olla suuri juttu, vaan pieni kuten ”jaksoin tänään herätä” tai ”vein roskapussin ulos.”
Tänään olen kiitollinen siitä, että jaan arkeni avopuolisoni kanssa (joka tukee minua ja hyväksyy minut juuri tällaisena). Olen kiitollinen siitä, että Aino on elämässäni (vaikka se haukkuminen toisinaan ärsyttää minua suunnattomasti). Olen kiitollinen siitä, että jaksoin pestä koneellisen pyykkiä ja olen lenkittänyt Ainon hieman pidemmällä lenkillä kuin muina aamuina. Olen kiitollinen, että olen herännyt ja tiedän, kenelle voin laittaa viestiä, jos minua ahdistaa. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja riitän juuri tällaisena. Mistä sinä olet tänään kiitollinen? ❤
Seuraavaksi ajattelin kertoa teille mun harrastuksesta, kalenteriaskartelusta. Oon tästäkin alottanu vissiin kaks blogia, mutta ne on jääny innostuksen puutteen vuoksi. Mutta siihen harrastukseen, joka on osa mun arkea. Jos et ole vielä lukenut, kuka täällä kirjoittelee, niin pääset sinne tämän linkin avulla. Nyt suoraan asiaan ja käydään kalenteriharrastuksen kimppuun!
Kuva kesältä 2016
Löysin kalenterit jo teininä, jolloin piirtelin kalentereihin julkimoiden kasvoihin niin lävistyksiä kuin arpiakin. Opiskellessani ammattikorkeakoulussa, mulla oli kalenterissa työvuorot ja koulupäivät. Käytin merkitsemiseen erilaisia värejä, mutta kalenteriaskartelusta ei ehkä olis voinu vielä puhua. 2015 löysin personalplanner-sivuston, jolla voi itse suunnitella oman kalenterinsa! Käytin tuota sivustoa kahden kalenterin luomiseen ja ihastuin siihen! Siellä saa itse siis suunnitella sekä kalenterin ulkoasun että sisällön. Suosittelen kokeilemaan, jos kauppojen kalenterit eivät vastaa omia tarpeitasi! Sinne pääset täältä!
Kalenterit ovat olleet siis mukana mun elämässä monta vuotta, mutta tämä ”kalenterimania” sai potkunsa 2016, kun törmäsin bullet journaliin Snapchatissa. Eräs silloin seuraamani bloggaaja käytti bujoa ja esitteli sitä seuraajilleen. Mulle tyypillisesti innostuin ja hamstrasin kaikkia mahdollisia koristelutarvikkeita: teippejä, tarroja ja kyniä, jotta pääsin touhussa alkuun. Bujoilun kautta löysin Kalenterimanian ja aloin ihastella kaikkia mahdollisia kalentereita sekä inspiroiduin muiden koristeluista. Matkani bujon kanssa jatkui muutaman kuukauden ennen kuin innostuin Happy Plannerista ja Travelers Notebookista. Loppuvuonna 2016 kotoa löytyi bujon lisäksi nämä kaksi edellä mainittua.
Jonkun aikaa jaksoin BuJon kanssa, mutta sitten alkoi mielessä pyöriä ajatus kalenterista ja lopulta jonkunlaisen kalenterin löysinkin. Ne muistikuvat, mihin tai miksi siirryin kalenteriin, ovat hatarat. Elin ilmeisesti tuolloin jonkinlaisessa sumussa. Vanhojen kuvien perusteella siirryin Happy Plannerin ja Traveles Notebookin maailmaan loppuvuodesta 2016. Ehkä se pitänee paikkansakin. Mutta eihän se Happy Planner-kausi kestänyt kuin hetken. Elokuussa 2017 Heidi Swapp täytti mun sydämen ja Happy Planner sai jäädä omiin oloihinsa. Oli siellä jossain välissä Glitteristä ostettu kalenteri ja Happy Plannerin mini versiokin. Swapp palveli uskollisesti alkuvuoteen 2018 ja noh, siitä lisää myöhemmin. Tällä hetkellä askartelualustana toimii Happy Planner mini, joka toimii tavallaan myös päiväkirjana.
Kalenteriaskartelu on erilaista terapiaa itselleni ja mahdollisuus istua alas hetkeksi. Aina ei ole sitä kuuluisaa inspiraatiota, mutta yritän parhaani mukaan pitää itseni ajan tasalla elämästä. Paljoa ei sovittuja menoja ole laittaa ylös, mutta viikottaisesta terapiasta saa laitettua ylös monia juttuja, kun käyttää mielikuvistusta! Joskus kalenterin sivut täyttyvät mielialan seurannoista ja toisinaan viikko on täynnä tapaamisia tai sovittuja menoja. Mutta päiväkirjana kalenteri toimii samalla ja lisäilen kalenteriin sivuja tarpeiden mukaan. Viimeisimmät viikot olen yrittänyt lisätä koristeluun värejä ja itselle mieluisia asioita (eli muumeja ja yksisarvisia).
Vielä viimeisimpänä haluan vinkata teille omista suosikki kaupoistani. Nämä ovat siis henkilökohtaisia suosikkejani ilman mitään yhteistöitä. Ensimmäisenä kotimainen yrittäjä Jemina yrityksensä Sinikara Stationeryn takana. Sinikara Stationerylta löytyy tarroja, teippejä ja Jeminan suunnittelema kalenteri. Jos kiinnostuit, pääset tutustumaan yritykseen ja heidän tuotteisiinsa täältä!
Toinen suosikkini on Turun ja Raision rajalta löytyvä Klemmarikellari. Klemmarikellarista löytyy kaikkea askarteluun liittyvää eikä valikoima ole pelkkiä kalentereita! Tuotevalikoima on laaja, yrittäjä Jonna aivan ihana ja Klemmarikellari on miellyttävä liike asioida. Klemmarikellarin valikoimaan pääset tutustumaan täältä!
Terkut siis täältä – menen jatkamaan kalenteriaskartelua, koristelussa tuleva viikko. Haluatko kuulla tästä harrastuksesta lisää? Ja kertokaa rohkeasti, jos tulee ideoita tai ajatuksia, mistä haluaisitte lukea lisää. ❤
Jäin miettimään viimeksi kuulemiani kappaleita ja päätin kertoa teille, millaisia mielikuvia tai ajatuksia sanoitukset ovat minussa herättäneet. Mielikuvat eivät välttämättä liity millään tavalla itse kappaleeseen tai muuhun sanoitukseen, joten mitään takeita näiden fiksuudesta ei ole.
Evelina ft. Mikael Gabriel – Honey”Sun täytyy luottaa kun mä sanon tuun aina raidaa sun kaa.” Liitän tämän aivan täysin Pokémonin pelaamiseen ja siellä raidille osallistumiselle. Toinen hyvä vaihtoehto on Raid-myrkyllä suihkuttelu yhdessä, kun pitää päästä tuholaisista eroon. Tuskin kappaleessa viitataan kumpaankaan.
Mikael Gabriel ft. Vesa-Matti Loiri – Lennokki”Ollaan netis yhes, todellisuudes yksin.” Tässä kappaleessa on monta kohtaa, joita olen ujuttanut omaan elämääni. Tämä kappaleen lause on kuitenkin se, mikä kolahtaa koviten. Nykyisen maailman sosiaaliset mediat ja ujuttautuminen erilaisiin verkostoihin ei takaa sitä, ettet tuntisi itseäsi yksinäiseksi. Itselleni sosiaalinen media on todellista myrkkyä, josta ammentuu ne pahimmat yksinäisyyden tunteet – vaikka mieli tietää, ettei kaikki ole miltä näyttää, ne kaikki satuttavat silti syvältä. Siitä opettelen pois, mutta itkuiset illat ja pelot siitä, etten riitä näin, ovat vahvasti läsnä kokoajan.
❤
Stam1na – Elämänlanka”En aio ommella kiinni haavaa, nousen ja paranen.” Mun voimalause viimeisiltä kuukausilta, koska koen tämän olevan taistelukappale mielen sairauksia vastaan. Masennus jää osaksi minua, vaikka olisin siitä jo parantunut. Se on jättänyt arpensa ja jälkensä, mutta nousen ja paranen. Sen lakaisu maton alle on mahdotonta, koska masennuksen seurauksena tulleet haavat ovat läsnä vaikkei masennus enää olisikaan.
Herra Ylppö & Ihmiset – Mies murtuu”Sinä olet minun ainoa taivas, olet ainoa maa. Sinä olet minun ainoa aurinko, olet ainoa kuu.” Mun todellinen suosikki rakkauslaulu, jonka sanat osuvat syvälle. Monta vuotta kaipasin elämääni sellaista, josta ajattelisin näin. Ja nyt olen sen löytänyt – ja sanat ovat saaneet vielä syvemmän merkityksen. ❤
Intiaanikesä – Neiti Kesäheinä”Olen nähnyt sinun tanssivan, syksyn sointuihin katoovan.” Ihana kesäkappale, joka saa usein ainakin mut todella hyvälle tuulelle. Ehkä aurinkoisella ja lämpimällä säällä on osuutta tähän? Valitsemastani kappaleen osasta tuli ensimmäisinä kertoina toiveikas olo – ehkä minäkin olisin jonkun Neiti Kesäheinä? Tällä hetkellä se kuitenkin heijastuu masennukseen – tuleeko vahva paha kausi taas syksyllä? Kun hyvä olo ja toiveikkuus eivät palanneetkaan?
Ellinoora – Elefantin paino”Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää.” Masennus, masennus, masennus – tämä kappale on kipeä mulle edelleen. Mielessäni masennus on tuo elefantti, jonka painon alle jäin jumiin. Täältä yritän rämpiä ylös ja olla positiivinen, kun ahdistus painaa kyynelkanavia tuottaen tuskaisia kyyneleitä eteensä.
Tuure Boelius – Naiivi”Beibi mä uskon, että oot maailman ihanin tyyppi. Sun kaa on niin helppoo tarttuu sokeasti rakkauteen kiinni. Kaikki väittää oot jääkylmä, etkä piittaa musta yhtään. Mut beibi mä uskon, että oot maailman ihanin tyyppi. Mä oon niin naiivi.” Tämä kappale on NIIIIN minä! Hyväuskoinen hölmö, joka saa aina siipeensä uskoessaan muista hyvää. Enkä tarkoita, että ainoastaan parisuhteissa vaan kaikissa ihmissuhteissa. Yritän luottaa, haluan luottaa, mutta pelkään saavani jälleen kamalan muistutuksen siitä, ettei olisi kannattanut luottaa.
Antti Tuisku – Ihan tavallista mulle kuuluu”Ihan tavallista mulle kuuluu, aika harvoin täällä mittään sattuu.” Aina ei haluaisi olla rehellinen vointinsa kanssa, ettei siinä olevat ihmiset vaan katoasi ja jättäisi yksin. Tästä opettelen ulos ja harjoittelen elämään uudestaan siten, etten olettaisi muiden odotuksia – olisi rehellinen ja ehkä sellainen hyväuskoinen. Ne pysyvät, joiden on tarkoitus pysyä. Siitä huolimatta, etten jaksa olla aktiivinen tai kysyä mitä heille kuuluu. En halua enää roikkua ihmisten mukana siten, kuin olen koko elämäni tehnyt – väkisin ja takertuen.
Sellaisia terveisiä täältä! Nauttikaa lämpöisestä keväästä ❤
Kirjoitus on tehty yhteistyössä Fiksuruoka.fi:n kanssa.
Mielestäni on hieman surkuhupaisaa olla masentunut tähän maailman aikaan, koska näen myös maailman masentuneen. Ainakin itselläni on pieni taakka harteillani siitä, mitä minä voin yksittäisenä ihmisenä tehdä maailman hyväksi? Voisinko tehdä jotain, jotta maailma voisi paremmin?
Kaikki toimet, jotta voimme yrittää hidastaa ilmastonmuutosta vaativat jokaisen, edes pientä, askelta. Jätteiden lajittelu, ostaminen vain tarpeeseen eikä halusta, kierrätys ja ruokahävikin minimointi ovat sellaisia, joihin pystyy jokainen. Jos ei kaikkiin, niin ainakin yhteen. Paljon näkee sosiaalisessa mediassa ostolakkoja ja facebookin kirpputoreilla myydään entistä enemmän tavaraa – valitettavasti joukkoon mahtuu myös sitä epärehellistä porukkaa.
Asia on sinänsä ajankohtainen itselleni, että haluaisin vielä joskus tulevaisuudessa perustaa perheen. Kuitenkin maailman tilaa ajatellessa, ja sitä muovin määrää kauhistellessa, herää kysymys: uskallanko? Voiko tällä maailmalla olla elämää vielä 100 vuoden kuluttua? Yritän luottaa siihen, että ihmiset tekisivät niitä pieniä valintoja ja pohtisivat, miten rahansa käyttävät ja millaisen hiilijalanjäljen he maapallolle jättävät. Itse olen yrittänyt vähentää yksityisauton käyttöä ja ja pyrkinyt kantamaan kaupassa mukanani kestokassia ostoskassina sekä välttää pikamuodin kulutusta. Onko muuta mitä voisin tehdä?
Nyt, masennuksen ajettua talouteni ahtaalle, mietin miten muutoin voisin auttaa maapalloamme. Yritän aina valita kaupassa luomutuotteita, mutta niiden ollessa pääasiassa kalliimpia, ei siihen ole taloudellisesti ahtaalle ajetulla varaa valita sitä ekologisempaa vaihtoehtoa. Päätin rohkaistua ja kokeilla Fiksuruoka.fi-sivustoa. Fiksuruoka.fi myy meille edullisemmin tuotteita, jotka ovat joutuneet tuotehävikiksi. Syy tuotteen hävikiksi joutumiselle voi olla pakkauksen ulkoasun muuttuminen, tuotteen liikatuotanto tai parasta ennen-päivämäärän lähestyminen/umpeutuminen. Tuntuu, että edelleen muistetaan parasta ennen-päiväyksen tarkoittavan viimeistä käyttöpäivää, vaikka näin ei ole. Parasta ennen-päiväys kertoo ostajalle sen, että kuinka pitkään tuote vähintään säilyy. Nappaan teille tähän lainauksen:
Elintarvikeliitto Evira: Parasta ennen -päiväysmerkintä tarkoittaa, että tuotteessa on ohjeen mukaisesti säilytettynä ainakin tähän päiväykseen asti sille tyypilliset ominaisuudet kuten ulkonäkö, haju ja maku. Tuotetta voi yleensä nauttia turvallisesti vielä tämän päivämäärän jälkeen. Käyttökelpoisuuden voi todeta omin aistein eli haistamalla ja maistamalla.
Ihan parasta tässä on se, yritys on perustettu 2016 ja sillä on varasto Turussa! Tämä yrityksen kotimaisuus ja kattava tieto siitä nettisivuilla nousevat ainakin itselleni tärkeiksi asioiksi. Lisäksi tuotevalikoima on mielestäni todella laaja ja Fiksu ruoka toimittaa kaikkialle Suomeen. Voit noutaa tilauksen suoraan Turun varastolta tai tilata tuotteet käyttäen jotain muuta toimitustapaa. Tuotteiden toimituksen voit valita tapahtuvan kotiovellesi tai lähimmälle noutopisteelle. Fiksu ruoka käyttää toimituksissaan laajaa toimitusjoukkoa, joka ei rajoitu vain postiin. Voit valita myös DB Schenkerin tai Matkahuollon kuljetuksen – eli toimituksen lähimmälle noutopisteellesi. Tein oman tilaukseni 16.4., se lähti varastolta 17.4. ja oli noudettavissa noutopisteeltä 18.4. Oma tilaukseni saapui siis nopeasti ja yrityksen lupaamalla toimitusajalla, joka on sivuston mukaan tavallisesti 1-3 arkipäivää.
Tämä viesti tilausvahvistuksessa sai ainakin minut hymyilemään 🙂
Ja siihen valikoimaan. Listasta löytyi muun muassa elintarvikkeita (luomua, mausteita, kahvia (!!!), kuivamuonaa muroineen ja säilykkeineen, herkkuja ja erilaisia proteiinituotteita), siivoustarvikkeita, kuten pyykinpesuaine ja tiskiaine, sekä lemmikkien ruokia ja hygieniatuotteita. Käykää täältä katsomassa itse, ei voi kun todeta, että vau! Tuotteissa näkyy jo listauksessa, koska tuotteen parasta ennen-päiväys on. Herättää luottamusta, ettei tilaa niin sanotusti sikaa säkissä.
Itse tilasin kotiin kaikenlaista hyödyllistä – koiravanhukselle ruokaa, konetiskitabletteja, kuivamuonaa, avopuolisolle hygieniatarvikkeita ja kahvia. Kun katsoo tuota tuotekasaa, voisi ajatella siihen menevän kaupassa pitkälti yli 50 euroa. Minäpä paljastan teille, että maksoin näistä yhteensä 35,06 euroa! Ja ilmaisella toimituksella lähimmälle noutopisteelle. Kaikissa tuotteissa on sitä kuuluisaa parasta ennen-päivämäärää jäljellä. En voi kuin suositella tätä kaikille muillekin, jos haluatte säästää kuluissa ja olla vähentämässä ruokahävikkiä. ❤ Vinkkivitosena, että uutiskirjeen tilatessasi, saat ilmaisen toimituksen DB Schenkerin noutopisteelle, jos tilauksen arvo ylittää 20 euroa.
Suosittelen kokeilemaan, tämä ei voi olla kuin mahdollisuus. ❤
Terveisiä sairastuvalta! Masennuksen lisäksi olen saanut jonkin vatsaflunssan ja yritän parantua siitä parhaani mukaan. Hankalinta tässä on ollut se, ettei ole kotona voinut tehdä mitään. Jopa viesteihin vastaaminen on ollut lähes ylivoimaista. Kaveriksi nappasin vielä yskänrokon huuleeni, joten tässä ollaan tautien kanssa. Mutta näistä selvitään ja tsempataan kohti tervettä päivää!
Muutaman viikon takainen oravakamu.
Olen pohtinut paljon masennusta ja sairautta kokonaisuutena. Myös sairauden hyväksyntä on ollut asialistalla, kun olen näitä pyöritellyt mielessäni. Olen tullut siihen tulokseen (ainakin näillä pohdinnoilla nyt), että on vaikeaa hyväksyä se, että masennus ja omat ahdistavat asiat sijaitsevat oman pään sisällä. Vaikka tiedän, että luon itselleni omat möröt ajattelemalla ja ylireagoimalla, niin se on silti vaikeaa hyväksyä. Elämän kiertokulku on silti hankala asia varsinkin, jos se koskettaa itseä tai on kiinni omasta käyttäytymisestä. Käyttäytymistä voi ohjata edelliset kokemukset ja sitä kautta tulleet mallit siitä, miten toiset käyttäytyivät niissä tilanteissa. Yhtenä juttuna olen huomioinut sen, että mieli olettaa toisten käyttäytyvät tietyllä tavalla ja on toisinaan hankala hyväksyä, kun he toimivatkin eri tavalla ja päin vastoin kuin mieli sanoo. Anyway, tässä tilanteessa pääsyni DKT-ryhmään oli kuin lottovoitto, sillä sitä kautta opin toimimaan toisin. Kaikki on lopulta kiinni itsestä.
Kevään selkeä merkki.
Täällä sairastuvalla olen katsonut jälleen tv-sarjoja enemmän kuin aikoihin! C morelta löytyvä Aallonmurtaja vei mut täysin mennessään enkä malttaisi odottaa torstaihin, että näen toisen kauden viimeisen jakson. Myös tällä hetkellä Neloselta tulevat Temptation Island Suomi ja Selviytyjät on katsottu niin pitkälle kuin mahdollista. Jospa tästä paranisi ihan vain sillä, ettei ole uusia jaksoja sarjoista katsottavana? Tosin illalla tulee uusin Selviytyjät jakso katsottavaksi… Oloni on tähän aikaan aamusta melko hyvä, mitä nyt tuskan hiki ilmestyy otsalleni pelkästä ajattelusta. Toivotaan, että tämä olisi nyt tältä erää tässä!
Voimabiisi, jonka voit kuulla elokuvassa Tyttö sinä olet tähti.
Paljon voimia ja halauksia sinne kirjoituksen lukijoille. ❤
Loin termin, joka kuvastaa mun oloa näin aurinkoisena maanantaina. Taas ei ole niin selvää syytä, miksi itkettää ja ahdistaa hengittää. Mutta yritän saada tästä edes jollain tasolla positiivisen otteen, jotten katoaisi tuohon mielen mustaan aukkoon täysin kokonaisena. Olisin onnellinen, jos minusta vain osa katoaisi tällä kertaa. Lisääntyvä valoisuus on sekä mahtava, että ei-niin-mahtava, koska mieli ei käsitä valoisuuden positiivisia puolia. Se koordinoi ajatukset vain leijaileviin pölyhiukkasiin ja valon näyttämiin epäkohtiin. Tänään en saa kiinni siitä toiveikkuudesta, että uusi viikko ja uudet kujeet. En tämä maanantaina.
Yritän saada voimaa edellä linkkaamastani voimabiisistä. Tämä Stam1na – yhtyeen Elämänlanka on sellainen, joka koskettaa mua jostain todella syvältä! Löysin sen juuri oikeaan aikaan, kun masennus tuntui olevan elämäni hallitsevin osa ja tarvitsin uutta taistelutahtoa. Yritän löytää tätä taistelutahtoa edelleen ja monesti uudelleen, vaikka suurin osa päivistä on jo parempia. Elämälle yritän sanoa kyllä ja masennukselle osoittaa mieleni EXIT-kylttiä. Kiitos vierailusta, mutta emme toivo sinun palaavan.
Viimeisimmät päivät ovat sisältäneet paljon yksinäisyyden tunnetta. En voi kuin olla kiitollinen avopuolisoni löytämisestä, koska tiedän yksinäisyyden olevan muutoin liian vaikea ylittää. Olen jokaisena aamuna kiitollinen siitä, että hän on tässä kanssani. ❤ Mutta kaipaan ystäviä ja kahvihetkiä, joita voisi verrata terapiakäynteihin. Kaipaan tukea ja halausta ystävältä, mutten edelleenkään osaa tuoda itseäni ilmi ilman, että tunnen tunkeilevani seuraan. Toisaalta tiedän, että kodin ulkopuolella on ihmisiä, jotka miellän ystävikseni. Oli niitä sitten yksi tai kolme. ❤ Kiitos teille, jos tunnistatte itsenne tästä.
Yksi kannatin ja voimauttava asia on ollut kirjeystävät. Saan niistä kirjeistä voimaa ja niiden odottaminen on kannattelevaa elementtiä arjessa. Yritän olla positiivinen ja pitää kiinni niistä hyvistä asioista, mutta se on ajoittain todella raskasta. Yleensä näinä hetkinä sukellan seuraamieni tubettajien videoihin ja uppudun niihin. Toisaalta viime perjantaina pakenin oloani siivoamalla keittiön. Ehkä yritän saada upotettua oloni siihen, että laitan kodin kuntoon?
Suurin haaste on tällä hetkellä se, että jaksan uskoa huomiseen ja tulevaisuuteen. Uskoa siihen, että elämällä on minulle jotain annettavaa. Minun on löydettävä tieni parempaan ja luotettava siihen, että ympärilläni olevat ihanat ovat oikeasti siinä, vaikka voin joskus huonosti. Muista sinäkin sanoa rakkaimmillesi, mitä he merkitsevät. Se voi olla hänelle tärkeämpää kuin voit kuvitellakaan. ❤
Istun tämän kysymyksen äärellä sairauteni kanssa lähes päivittäin. Masennustestien tulokset viittaavat edelleen kohtalaiseen tai vakavaan masennukseen päivästä ja viikoista riippuen. Sairauden kanssa kamppailua heijastaa myös ikävä varjo, sillä minun pitäisi päättää ja pohtia, mitä aion tehdä tulevaisuudessa.
Olen tehnyt työuraa viimeiset vuodet lastensuojelussa, mutta sairaus (ja työterveyslääkäri) sai miettimään, olenko juuri nyt tarpeeksi vahva tähän työhön? Kun työterveyslääkäri otti asian puheeksi vastaanotolla, oli ensimmäinen ajatukseni se, etten halua joutua takaisin kaupan kassalle. Aiempina kuukausina olin yksiselitteisesti vastannut työterveyslääkärille, että palaan samaan työhön, josta jäin sairauslomalle. Onko se kuitenkaan se edullisin vaihtoehto? Mitä mä sitten teen tulevaisuudessa?
Erään työpäivän kohokohta – Ruisssalon kasvitieteellinen puutarha ja hiiri-asukas.
Olen sairauslomalla kesäkuun loppuun, ainakin nyt alustavasti. Asiaa tarkastellaan toukokuussa ja silloin minun ehkä pitäisi tietää, mitä aion tehdä. Toivon todella, että vointini lähtisi noudattamaan sitä kultaista keskitietä, jotta voisin alkaa haaveilla normaalista arjesta. Nyt elämäni sairauden kanssa on yhtä taistelua päivittäin – toisina päivinä jaksan tehdä asioita ja panostaa niihin, mutta toisina päivinä en jaksaisi edes nousta sängystä. Vointini heittelehtii puolelta toiselle enkä osaa ennustaa, miten tämä tästä etenee. Se tämän sairauden kanssa on mielestäni hankalinta, kun ei tiedä sen seuraavasta aikomuksesta.
Olen leikitellyt ajatuksesta kirjailijana tai kirjakaupan myyjänä. Ne kuulostavat korvaani miellyttäviltä ja omalla tavallaan sellaisilta, jotka voisivat olla minun juttujani. Mutta ammatillinen kuntoutus? Tulevaisuuden työidentiteetti? Palaanko kuitenkin sinne, mistä jäin sairauslomalle? Onneksi tätä ei tarvitse päättää tänään, vaan saan miettiä tätä edelleen muutaman viikon. Onneksi.
Yksi työpäivä menneiltä vuosilta. ❤
On toisaalta helpottavaa, ettei minun tarvitse tietää kaikkea heti. Saan leikitellä ajatuksilla ja rauhassa pohtia, mitä aion tehdä. Mikä onkaan minulle se paras vaihtoehto? Aika näyttää! Onko siellä muita, jotka olisivat kamppailleet tällaisen asian kanssa? Laita viestiä ja kerro, miten sinä selvisit?
Olit sitten nuori tai vanha, sukupuoleltasi mikä vain, olit sitten sairastunut tai täysin terve, hyvin toimeentuleva tai heikossa taloudellisessa tilanteessa – tässä on muutama pieni muistutus juuri sinulle.
Palkitse itsesi pienistä onnistumisista. Pienet onnistumiset ovat aina askel kohti sitä suurempaa päämäärää – oli se mikä vain. Jos saat tiskattua yhden tiskin tiskivuoresta, on se parempi kuin ei mitään.
Kehu itseäsi. Muista olla ylpeä siitä yhdestä tiskatusta haarukasta ennemmin kuin vaipuisit epätoivoon koko tiskivuoren kanssa.
Älä siirrä, jos ei ole pakko. Tee sen sijaan edes pieni asia ja muista kehua itseäsi siitä.
Asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Toisinaan niiden eteen on tehtävä töitä, mutta sen hetken tunne tai ajatus ei ole lopullinen. Päästä irti epämiellyttävistä ajatuksista ja käsittele niitä myöhemmin.
Tämä hetki kestää vain hetken. Tilanne voi muuttua jo seuraavassa hetkessä.
Ole itsellesi armollinen. Älä rankaise itseäsi epäonnistumisista. Jokaisen matkalle osuu vastoinkäymisiä, mutta niistä selviää tavalla tai toisella.
Tee asioita, joista nautit.
Sinä selviät.
Ole oma itsesi, sillä olet arvokas juuri tuollaisena ❤
Taas on takana muutama päivä, joina en ole saanut mitään aikaan. Toisaalta hyvällä omatunnolla olen nukkunut ja katsonut tv-sarjoja. Olen yllättynyt siitä, miten perjantaisesta viisaudenhampaiden poisto-operaatiosta olen selvinnyt lähes kivuitta – jälkikipuja ei ole ollut juurikaan ja ajattelin tänään ottaa käsittelyyn keittiön. Mutta sitä hommaa vältelläkseni kerron teille muutamia satunnaisia faktoja minusta.
Olen horoskoopiltani kaksonen ja kesäkuussa täytän 29 vuotta.
Koirani Aino täyttää marraskuussa 11 vuotta ja on syntynyt pentueensa pienimpänä (ja järjestyksessä 4/9).
Teini-ikäni suosikki yhtye oli Uniklubi ja kävin kuuntelemassa yhtyettä livenä ensimmäisen kerran Turun nuorisokeskus Palatsissa lokakuussa 2004.
Minulla on ihana kummityttö, jonka kehitystä on ollut ilo seurata. On kunnia olla tuon pienen kummi. ❤
Olen suorittanut ajokortin kaksi kertaa, mutten ole koskaan menettänyt ajokorttia liikennerikkomuksen takia.
Olen sairastanut masennuksen teini-iässä ja sain siihen silloin apua. Nykyisen sairastumisen puhkeamiseen meni monta vuotta ja yritin hoitaa sairautta itsenäisesti, mutta heikoin tuloksin ja seurauksin. Pidän mahdollisena, että olisin ollut lievästi masentunut jo monta vuotta ennen viime kesäistä romahdustani.
Muutin omilleni 19-vuotiaana opiskelujen perässä. Kanssani muutti Aino ja muutimme toiseen kaupunkiin tuntematta sieltä entuudestaan ketään.
Olen kirjoittanut kirjan ja aloittanut sen toista osaa onnistuneesti.
Kompastuskiveni elämässä on ollut se, että ajattelen muita ennen itseäni. Nyt opettelen toimimaan toisinpäin. Luulin pitkään, että elämäni tarkoitus on miellyttää muita.
Minulla on noin 120 possu-figuurin kokoelma vintillä. Olin valmis luopumaan kokoelmasta muuton yhteydessä, mutta sisko ja avopuoliso saivat käännettyä pääni.
Kesäisin suosikki paikkani on mökki, jossa olen viettänyt elämässäni lukuisia viikonloppuja ja viikkoja. Mökki on ollut lähipiirissäni niin kauan kuin vain muistan ja sinne nitoutuu sekä hyviä että ei niin hyviä muistoja.
Minulla on jalkaani tatuoitu Pikku Myy, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen, jotka otin syyskuussa 2012. Ensimmäisen tatuointini olen kuitenkin ottanut syyskuussa 2009.
Pelkään lentämistä, mutta olen matkustanut lentokoneella siitä huolimatta kuudesti lomalle ja takaisin kotiin.
Olen viettänyt lomamatkalla yhtä jaksoisesti 5,5 viikkoa. Äitini luuli tuolloin, että minut on pakotettu naimisiin ja kaapattu orjaksi. Oikeasti meillä oli lennot 4 viikon jälkeen, mutta humalaisen päähänpistona jäimme vielä odottamaan edullisempia lentoja ja viettämään lomaa. Silloin ahdisti, tunnustan.
Haluaisin käydä joskus Australiassa.
Ensimmäinen lävistykseni oli napakoru, jonka otin marraskuussa 2004. Tuota napakorua ei enää ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Minulla on kuitenkin tällä hetkellä 14 lävistystä.
Tähtitaivas on yksi kauneimmista asioista, joita luonto voi meille tarjota. Rakastan myös ukkosmyrskyjä, mutta Ainon pelätessä pauketta, olen myös itse menettänyt ukkosmyrskyistä sen hienouden.
Olen haaveillut omasta perheestä niin kauan kuin muistan ja 12-vuotiaana olin varma, että olen äiti jo 20-vuotiaana. Edelleen haluan lapsia – ainakin kaksi.
Voimabiisini on tällä hetkellä Sannin versio Juha Tapion kappaleesta Kelpaat kelle vaan.
Suosikki juomani on kylmä vesi, mutta lasillinen punaviiniä silloin tällöin maistuu myös. Join ensimmäisen kerran punaviiniä isoäitini ja äitini kanssa, jolloin sain myös luvan laulaa karaokessa Aikuisen naisen.
Sellaisia faktoja täältä. Yllättikö joku? Nyt keittiön kimppuun ja ottamaan kaikki irti tästä, että jaksaa tehdä jotain epämiellyttävämpää. Siivous ei siis ole ikinä kuulunut suosikkeihini. Mutta lisää näitä faktoja joskus myöhemmin!
Ihanaa maanantaita ! Haluan jakaa teille vielä voimauttavat sanat Juha Tapion kappaleesta Kelpaat kelle vaan. ”Puoltakaan en sun kivustas voi tietää. Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan. Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.”
Mustavalkoisen pilven reunalla 